al-Tabari oli varhainen muslimihistorioitsija, joka eli vuosina 839–February 17, 923 A.D. Al-Tabarin historian esipuheen mukaan teos on ”yleisen käsityksen mukaan islamin maailmassa tuotettu tärkein yleishistoria”. Tabarin teoksen nimi on ta’rikh al-rusul wa’l-muluk, mikä tarkoittaa profeettojen ja kuninkaiden historiaa. Nämä 38 osaa kertovat tosiasioita ja legendoja maailman historiasta Aadamista ja Eevasta vuoteen 915 jKr. asti.
Neljässä ensimmäisessä niteessä toistuu monia Raamatusta löytyviä asioita. Neljää ensimmäistä nidettä voidaan pitää yhtenä kokonaisuutena, sillä al-Tabari siirtyy 5. luvusta alkaen käsittelemään yksityiskohtaisesti persialaisten historiaa.
Tietoa kirjailijasta
Tabari oli hänen lempinimensä, sillä hän oli kotoisin Tabaristanista, joka sijaitsee Iranissa Teheranin eteläpuolella. Vaikka jotkut hanbalilaiset sunnimuslimit ovat syyttäneet häntä shiialaisista taipumuksista, tälle väitteelle ei ole mitään perustetta paitsi se, että hän oli iranilainen. Tabarin uskottavuus historioitsijana olisi varsin korkea, ellei näitä kolmea ensimmäistä osaa olisi. Hän näyttää kiinnittävän niin paljon huomiota tosiasioihin, että jos niitä ei ole, hän keksii niitä mielellään tai toistaa muiden keksimiä asioita ilman minkäänlaista varauslauseketta. Tiedämmekö todella Aadamin ja Eevan tyttärien nimet? Tiedämmekö todella, että Eevalla oli aina kaksoset? Tiedämmekö todella, että Eeva oli raskaana Kainista ja tämän kaksosesta ennen kuin hänet karkotettiin Eedenin puutarhasta?
Tabari osasi Koraanin ulkoa jo 7-vuotiaana. al-Tabari, osa 1, s. 15. Hän teki pyhiinvaelluksen. al-Tabari, osa 1, s. 19. Tabarilla oli erinomainen muisti. al-Tabari, osa 1, s. 19
Al-Tabarin islam
Al-Tabari oli iranilainen sunnimuslimi. Hanbalit väittävät, että hänellä oli shiialaisia taipumuksia, mutta mitään muuta viitteitä siitä ei ole kuin hänen syntymämaansa. Tabari oli aluksi shafi’iitti. Myöhemmin hän perusti oman koulukuntansa. al-Tabari, osa 1, s. 62. Eri koulukuntien välillä vallitsi eripuraa. al-Tabari, osa 1, s. 66. Hanbalit käyttivät väkivaltaa pelotellakseen muihin koulukuntiin kuuluvia muslimeja. al-Tabari, osa 1, s. 71
Tabari sai opetusta Koraanin lukutapojen vaihteluista. al-Tabari, osa 1, s. 23
Al-Tabarissa erottuu esiin vain yksi opillinen erityispiirre. Hän katsoi, että orjatyttöjen ei tulisi saada pitää hallussaan omaa rahaa. al-Tabari, osa 1, s. 21–22
Tabarilla oli kosmologinen ”todiste” Jumalan olemassaolosta. al-Tabari, osa 1, s. 194–195
Ensimmäisenä luotiin kynä, jolla kirjoitettiin ennalta määrätty. al-Tabari, osa 1, s. 198–201, 218, 219
Al-Tabari ja tiede
Al-Tabari hyväksyi muiden antamia yksityiskohtia kysymättä aina, mistä he tiesivät ne. Esimerkiksi Tabari päätteli, että Jumala loi maailman sunnuntaina, koska varhaiset muslimioppineet olivat tästä yhtä mieltä. al-Tabari, osa 1, s. 212
Taivaita on seitsemän. al-Tabari, osa 1, s. 213
Tähdet suojelevat Saatanaa vastaan. al-Tabari, osa 1, s. 223
Kysyin Jumalan lähettiläältä [Muhammedilta]: ”Missä se [aurinko] laskee?” Hän vastasi: ”Se laskee taivaaseen ja nousee sitten taivaasta taivaaseen, kunnes se nousee korkeimpaan, seitsemänteen taivaaseen. Lopulta, kun se on Valtaistuimen alla, se putoaa alas ja kumartuu, ja sitä valvovat enkelit kumartuvat sen mukana.” Sitten aurinko sanoo: ’Herrani, mistä käsket minun nousta, siitä mistä lasken vai siitä mistä nousen?’, hän jatkoi. Tätä tarkoittaa Jumalan sana: ”Ja aurinko: se kulkee paikkaan, jossa sen on määrä oleskella (yöllä)”, jossa se pidetään Valtaistuimen alla – ”Sen on määrännyt Yksi Mahtava ja Tietävä”; tällä ”tällä” tarkoitetaan mahtavan Herran menettelytapaa Hänen kuninkaallisessa vallassaan, Herraa, joka on ”tietävä” luomuksestaan. Hän jatkoi. Gabriel tuo auringolle valon vaippaa Valtaistuimen valosta päivän tuntien mukaan. Se on pidempi kesällä ja lyhyempi talvella, ja keskipitkä syksyllä ja keväällä. [kevät-, syksy- ja talvimuotia!] Hän jatkoi. Aurinko pukeutuu siihen vaippaan, kuten joku teistä täällä pukeutuu vaatteeseensa. Sitten se päästetään vapaaksi vaeltamaan taivaan ilmassa, kunnes se nousee sieltä, mistä se nousee. … Samaa rataa seuraa kuu noustessaan … Mutta Gabriel tuo sille vaatteen Jalustan valosta. Tätä tarkoittaa Jumalan sana: ”Hän teki auringosta kirkkauden ja kuusta valon.” al-Tabari, osa 1, s. 231
Muhammed sanoi, että Jumala loi alun perin kaksi aurinkoa, mutta Gabriel pyyhkäisi siivellään yhden yli, mikä vähensi sen kirkkautta ja jätti mustia jälkiä, ja siitä tuli kuu. s. 233
Aurinko laskee mutaiseen lähteeseen. al-Tabari, osa 1, s. 234, mikä on muslimien uskomus, joka perustuu suuraan 18.
Al-Tabari oli sitä mieltä, että Dhul [Zul] Qarnain oli Makedonian Aleksanteri. al-Tabari, osa 1, s. 37, ja että hän oli Jumalaan uskovainen. al-Tabari, osa 2, s. 109. Aleksanteri oli itse asiassa monijumalainen pakanalainen, jota ihmiset myöhemmin palvoivat jumalana.
Al-Tabari, osa 1, s. 234 mainitsee myös, että aurinko laskee mutaiseen lähteeseen. Sana ”mutainen” on hami’ah, joka tarkoittaa mustaa savea, mutta hamiyah on samankaltainen sana, joka voi tarkoittaa kuumaa. (Katso alaviite 442, s. 234)
Lisäksi maa itsessään lepää suuren kalan päällä. al-Tabari, osa 1, s. 220
Enkelit ja Saatana
al-Tabari täydensi nopeasti puuttuvia yksityiskohtia. Esimerkiksi al-Tabarin teoksesta voimme oppia, että Allah loi Kaaban ennen kuin loi muun maailman. al-Tabari, osa 1, s. 216.
Enkelit suorittivat pyhiinvaelluksen 2 000 vuotta ennen Aatamia. al-Tabari, osa 1, s. 295
Iblis oli enkelimäinen džinni. al-Tabari, osa 1, s. 250, jota kutsuttiin myös nimellä ’Azazil. al-Tabari, osa 1, s. 254. Hän meni käärmeen suuhun. al-Tabari, osa 1, s. 275–279
Aadam ja Eeva
Ihmiset eivät olleet Allahin suoraan luomia, vaan kuoleman enkelin luomia. al-Tabari, osa 1, s. 256
Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta. al-Tabari, osa 1, s. 273. Eeva oli alun perin älykäs, mutta Allah teki hänestä [mutta ei Aatamista] tyhmän Aatamin ja Eevan lankeemuksen jälkeen. al-Tabari, osa 1, s. 280, 281. Jopa Eevalla oli huntu. al-Tabari, osa 1, s. 294
Aadam ei totellut Jumalaa. al-Tabari, osa 1, s. 275. Aadam kantaa osavastuun jokaisesta sielusta, joka on surmattu väärin. al-Tabari, osa 1, s. 315
Aadam oli profeetta. al-Tabari, osa 1, s. 303
Jopa Aadam teki pyhiinvaelluksen Mekkaan. al-Tabari, osa 1, s. 295
Aadam hipaisi päällään taivasta, ja siksi hänestä tuli kalju. al-Tabari, osa 1, s. 297
Aadamin ja Eevan jälkeen
Kaikki tekevät syntiä joka päivä. al-Tabari, osa 3, s. 147
Maininta Nudhin [Nodin] maasta al-Tabari, osa 1, s. 295
Kain (Qabil) tappoi veljensä Aabelin (Habil) al-Tabari, osa 1, s. 307
Jotkut sanovat, että Kain tappoi Abelin naisen takia. He menivät naimisiin sisartensa kanssa. al-Tabari, osa 1, s. 308
Al-Tabari väitti tietävänsä Aadamin tyttärien nimet. al-Tabari, osa 1, s. 317
Musta kivi oli alun perin valkoinen jalokivi, mutta se muuttui mustaksi, koska niin monet kuukautiset saaneet naiset koskettivat sitä ennen islamin tuloa. al-Tabari, osa 1, s. 303
Enoch harjoitti jihadia. al-Tabari, osa 1, s. 346
Nooan arkki
Nooan arkki al-Tabari, osa 1, s. 348
Nooan arkissa oli 10 ihmistä. Hänellä oli neljäs poika, Yami, joka ei uskonut häneen eikä mennyt arkkiin. al-Tabari, osa 1, s. 360
Myös Saatana tarvitsi päästä arkkiin selviytyäkseen. Hän pääsi sinne huijaamalla Nooaa. al-Tabari, osa 1, s. 360
Nooa kääntyi muslimiksi. al-Tabari, osa 1, s. 360
Nooan lapset tulivat muslimeiksi. al-Tabari, osa 2, s. 12
Yksi syy, miksi ihmiset rakensivat Baabelin tornin, oli se, etteivät he joutuisi enää tulvan uhriksi. al-Tabari, osa 2, s. 27
Nooan ja Abrahamin välillä ei ollut Allahin lähettäjiä [profeettoja] paitsi Hud [Ad-kansalle] ja Salih [Thamud-kansalle], al-Tabari, osa 2, s. 50
Abraham
Abram sanoi, että tähti ja kuu olivat hänen herransa. Myöhemmin hän kuitenkin muutti mielensä. al-Tabari, osa 2, s. 51
Tähti, jonka Abram sanoi olevan hänen herransa, oli Jupiter. al-Tabari, osa 2, s. 54
Juutalaisessa apokryfisessä kertomuksessa kerrotaan, että Abraham sanoi, että suurin epäjumala rikkoi pienemmät. al-Tabari, osa 2, s. 56
Se oli kurdi, joka neuvoi kansaa polttamaan Abrahamin kuoliaaksi. al-Tabari, osa 2, s. 58
Farao piti Saarasta, ja Abram valehteli faraolle sanoen, että Sara oli hänen sisarensa. al-Tabari, osa 2, s. 62
Abram kertoi vain kolme valhetta. al-Tabari, osa 2, s. 63
Saara suoritti Hagarille naisten ympärileikkauksen. al-Tabari, osa 2, s. 72
Sodomassa asui neljä miljoonaa ihmistä. al-Tabari, osa 2, s. 124
Nimrod vangitsi Abramin seitsemäksi vuodeksi. al-Tabari, osa 2, s. 128
Jumala muutti ihmeellisesti Abrahamin kielen syyriankielestä hepreaksi. al-Tabari, osa 2, s. 128
Vaikka Koraani ei tarkenna, kumman pojan Abraham oli vähällä uhrata, Tabari kertoo, että noin 16 auktoriteettia mainitsee Iisakin, 23 auktoriteettia mainitsee Ismaelin, ja al-Tabari esittää [melko objektiivisesti] perusteluja molemmille. al-Tabari, osa 2, s. 82–97
Iisak [ei Ismael] oli seitsemänvuotias, kun hänet melkein uhrattiin. al-Tabari, osa 2, s. 68
Koraanissa ei mainita, että uhraus tapahtui 10. päivänä, jolloin muistellaan Abrahamia ja hänen poikaansa. al-Tabari, osa 2, s. 96, alaviite 241
Iisak oli Abrahamin poika, joka oli vähällä joutua uhriksi. al-Tabari, osa 2, s. 175
Mooses ja Exodus
Sura 18:60–62:ssa esiintyvä al-Khidr muistuttaa hyvin paljon juutalaista tarinaa: R. Joshua bin Levi ja Elian omituiset teot, William M. Brinnerin (kääntäjä) teoksessa Nissim bin Jacob bin Shahin, An Elegant Composition Concerning Relief After Adversity, Yale Judaica Series, osa 20, 1977. Helpotus II, 13–16; J. Obermann, ”Two Elijah Stories in Judeo-Arabic Transmission”. *Hebrew Union College Annual* 23, nro 1 (1950–1951), s. 387–404. al-Tabari, osa 2, s. 387–404, alaviite 493.
620 000 israelilaismiestä lähti Egyptistä. al-Tabari, osa 3, s. 63
Al-Samiri tarkoittaa samarialaista (alaviite). Alaviitteessä todetaan, että al-Tabari kirjoittaa teoksessaan Tafsir [kommentaari], että al-Samari oli merkittävä israelilainen, jonka kanssa Mooses kielsi israelilaisia olemasta tekemisissä, ja siksi israelilaiset erotettiin samarialaisista. al-Tabari, osa 3, s. 72.
Juutalainen nimeltä Sami [samarialainen?] al-Tabari, osa 4, s. 77
Jumalalla oli monia käskyjä israelilaisille, mutta hän poisti niistä 6/7, jättäen jäljelle vain ne, jotka he olivat saaneet. al-Tabari, osa 3, s. 78
Daavid ja Salomo
Kuningas Daavid nai Uurian vaimon, kun Uuria oli vielä elossa. Hän teki synnin lähettämällä Uurian kuolemaan. Kaksi enkeliä [ei Natan] kertoivat Daavidille tarinan kahdesta miehestä ja pienestä uuhesta. al-Tabari, osa 3, s. 145, 148–149
Kuningas Daavidin kädet olivat veriset. al-Tabari, osa 3, s. 151
Salomo oli sotaisa. al-Tabari, osa 3, s. 153
Saatana otti Salomonin muodon varastaakseen tämän sinettisormuksen. Salomon ei tunnistanut häntä ja menetti valtansa, kunnes Saatana heitti sormuksen mereen, kala nielaisi sen, kalastaja pyydysti sen ja Salomon sai sen takaisin. al-Tabari, osa 3, s. 169
Muita asioita Vanhan testamentin aikoina
Job oli profeetta. al-Tabari, osa 2, s. 143. Hänen väitetään saaneen käskyn lyödä vaimoaan. al-Tabari, osa 2, s. 140
Kun Joosef vapautettiin, hänelle annettiin Potifarin virka, Potifar kuoli ja Joosef meni naimisiin Potifarin vaimon kanssa, joka oli aiemmin syyttänyt häntä väärin. al-Tabari, osa 2, s. 166
Al-Tabarin mukaan (3. osa, s. 97) israelilaiset raiskasivat kanaanilaisia naisia.
Hyvä israelilainen kuningas Asa määräsi naiset peittämään kasvonsa nuhruisilla vaatteilla. al-Tabari, osa 4, s. 25
Intialaisen [etiopialaisen] Zerahin armeija oli 1,1 miljoonaa miestä. al-Tabari, osa 4, s. 28
al-Tabari sekoitti kaksi Sakariaa; al-Tabari, osa 4, s. 37
Joona uhmasi Herraa al-Tabari, osa 4, s. 161
Joonan valas ui Eufrat-jokea ylös, kunnes se saapui Niniveen. al-Tabari, osa 4, s. 161
Sanheribin armeija tuhoutui ihmeellisellä tavalla al-Tabari, osa 4, s. 38
Hyvä kuningas Joosia al-Tabari, osa 4, s. 40
Profeetta Jeremia – al-Tabari, osa 4, s. 44
Jeremia nukkui 70 vuotta – al-Tabari, osa 4, s. 45
Nukkujat ja aasi Koraanissa – al-Tabari, osa 4, s. 46
Belsassarin hulluus, al-Tabari, osa 4, s. 49
Ester ja Mordokai, al-Tabari, osa 4, s. 50–51
Juutalaiset pitivät Esraa Jumalan poikana al-Tabari, osa 4, s. 65
Johannes Kastaja
Anakronismi: Babylonin kuningas Antiochus surmasi monia juutalaisia Johannes Kastajan murhan vuoksi. al-Tabari, osa 4, s. 97
Jopa muslimit ovat yhtä mieltä siitä, että Johannes Kastaja surmattiin al-Tabari, osa 4, s. 97
Johannes Kastaja ja Nebukadnessar (anakronismi) al-Tabari, osa 4, s. 54
Kerrottiin, että roomalaiset auttoivat Nebukadnessaria tuhoamaan Jerusalemin temppelin, koska israelilaiset olivat surmanneet Johannes Kastajan. al-Tabari, osa 4, s. 106. Kuitenkin väite, jonka mukaan Nebukadnessar tuhosi temppelin, koska israelilaiset olivat surmanneet Johannes Kastajan, on virheellinen. al-Tabari, osa 4, s. 107
Jeesus
Esittää sekä Marian että Joosefin sukuluettelon. Ne ovat samat Joramiin ja Ussiaan / Ahasiaan asti. al-Tabari, osa 4, s. 103.
Enkeli Gabriel ilmestyi Marialle viehättävänä miehenä. Hän puhalsi Marian vaatteen aukkoon, ja näin Maria tuli raskaaksi. al-Tabari, osa 4, s. 112–113
Mariaa ympäröivät enkelit, joten Iblis [Saatana] ei voinut koskettaa Jeesusta kuten hän kosketti kaikkia muita. al-Tabari, osa 4, s. 115
Jeesuksen syntyessä näkyi joulutähti. Sinä yönä eräs ryhmä lähti matkaan, ja he keskustelivat Messiaan merkeistä, kuten Danielin kirjassa on mainittu. al-Tabari, osa 4, s. 116
He ristiinnaulitsivat vain Jeesuksen näköisen. al-Tabari, osa 4, s. 122
Ibn Humaydin – Ibn Ishaqin, moitteettoman auktoriteetin – mukaan Wahb bin Munabbih al-Yamani sanoi: ”Jumala antoi Marian pojalle Jeesukselle luvan kuolla kello kolmelta päivällä; sitten Hän otti hänet luokseen.” al-Tabari, osa 4, s. 112
Huomioita
al-Tabari kirjoitti kattavan historian, ei uskonnollista tekstiä, joka koostuisi hadith-kertomusten kokoelmista. Silti historiallisessa aineistossa on huomattavaa päällekkäisyyttä sekä hadithien että Raamatun kanssa. Kukaan, ei muslimi eikä ei-muslimi, väitä, että al-Tabari olisi ollut täysin oikeassa, mutta häntä pidetään yleisesti luotettavana historioitsijana; ja muut lähteet yleensä vahvistavat hänen kirjoituksensa. Toisinaan hän yritti selvittää lähteidensä paikkansapitävyyttä, ja joissakin tapauksissa hän sijoitti tarkoituksella ristiriitaisia lähteitä peräkkäin varoittaakseen lukijaa siitä, että jostakin asiasta oli erimielisyyttä.
Tästä huolimatta hän oli toisinaan liian kritiikitön hyväksyessään lähteiden väitteitä. Vaikka al-Tabari ei löytänytkään ristiriitaisia lähteitä, miten voisimme silti tietää Aadamin tyttärien nimet, ellei Jumala olisi niitä paljastanut? Ihmisillä yleensä, ei vain al-Tabarilla, on ”varmuuden etsintä”, joka johtaa siihen, että kun tiedoissa on aukkoja, he haluavat täyttää ne millä tahansa käytettävissä olevalla tiedolla kysymättä, kuinka varmoja he ovat tiedon paikkansapitävyydestä. Joskus paras mahdollinen vastaus on: ”Meillä ei ole tätä tietoa.”
al-Tabari on tärkeä kolmesta syystä. Ensinnäkin hän esitti hyvin yksityiskohtaisen historian, joka on yleisesti ottaen varsin luotettava juuri hänen elinaikaansa edeltävältä ajalta. Toiseksi jopa al-Tabarin virheet, etenkin varhaisemman historian osalta, heijastavat silti sitä, mitä monet muslimit ajattelivat tuolloin. Hänen historiansa avaa meille laajan näkymän islamin harjoittamiseen Muhammedin aikana ja pian sen jälkeen. Kolmanneksi monet muslimit ajattelivat tiettyjä asioita tuolloin al-Tabarin historian vaikutuksesta.
Lähteet
The History of al-Tabari: An Annotated Translation. Ehsan Yar-Shater, päätoimittaja. State University of New York Press 1989–.
Lisätietoja: www.MuslimHope.com