Tässä ovat vastaukset 87 kysymykseen, jotka eräs muslimi lähetti sähköpostitse.
Kysymys 1: Miksi Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa esitetyt Jeesuksen sukuluettelot ovat [ilmeisesti] ristiriidassa keskenään? Jos joku julistetaan Jumalan pojaksi, hänen taustatietojensa on varmasti oltava
täydelliset, eikö niin? Kaksi erilaista sukuluetteloa [väitetysti] herättävät epäilyksiä tämän miehen todellisesta alkuperästä, eikö niin?
V: Jeesuksella oli sekä biologinen äiti, Maria, että laillinen (mutta ei biologinen) isä, Joosef. Matteus kirjaa Jeesuksen ”lain” mukaisen sukupuun (eli hänen adopti-isänsä Joosefin), ja Luukas kirjaa ”luonnon” mukaisen sukupuun, eli Marian biologisen sukupuun. Historiallisesti Lyonin piispa Irenaeus Galliassa (kirjoitti vuosina 182–188 jKr.) mainitsi, että Matteuksen esittämä Joosefin sukuluettelo ulottui Joojakinin kautta taaksepäin, kumoamalla tuon kirouksen. Irenaeus, *Häresioita vastaan*, kirja 3, luku 21.9, s. 453, kirjoitettu vuosina 182–188 jKr. Hän mainitsee sitten, että Luukkaan evankeliumissa esitetty Marian sukuluettelo ulottuu Aadamiin ja Eevaan asti (Irenaeus, *Häresioiden vastustaminen*, kirja 3, luku 22.3, s. 455). Pidempää selitystä varten katso Eusebiuksen teos ”Kirkkohistoria”, 1. kirja, 7. luku, teos ”The Complete Book of Bible Answers”, s. 97–98, teos ”Bible Difficulties & Seeming Contradictions”, s. 170–171, sekä teos ”When Critics Ask”, s. 385–386.
Mitä tulee Jeesuksen pätevyyteen, älä missaa tässä yhtä keskeistä seikkaa. Juutalaisten silmissä Jeesuksella EI ollut moitteettomia pätevyysvaatimuksia, mutta ei sukulaisuussuhteiden vuoksi. He pitivät häntä aviottomana, koska eivät suostuneet hyväksymään, että hän olisi syntynyt neitseestä. Eikä siinä kaikki: kuka olisi voinut kuvitella, että kuningas ja Messias syntyisi niin köyhästä perheestä, vieläpä tallissa. Ne, jotka todella halusivat seurata Jeesusta, tekivät niin hänen ja hänen sanomansa vuoksi, eivät siksi, että se olisi ollut poliittisesti korrektia tai suosittua.
Kysymys 2: Miksi Matteuksen evankeliumin 1. luvun sukuluettelo osoittaa, että Jeesus polveutui [ei-biologisesti] kirotusta suvusta? (ks. Matteus 1:11–12 + Jeremia 22:28–30 ja 1. Aikakirja 3:16 + Jeremia 36:30 verrattuna Luukkaan evankeliumiin 1:32. Jekonja (Jojakin) ja hänen isänsä Jojakim olivat molemmat Jumalan itsensä kiroamia, ja Jumala sanoi, ettei kummallakaan näistä miehistä olisi jälkeläisiä Daavidin valtaistuimella. Kuinka Jeesus voisi olla Messias, jonka kohtalona oli hallita ikuisesti Daavidin valtaistuimella, jos hän polveutuisi jommankumman näistä miehistä?
V: Luukas osoittaa Marian sukuluettelon avulla, että Jeesus EI ollut biologisesti Jekonian ja Joojakimin jälkeläinen, koska Marian esi-isät poikkesivat kuninkaallisesta suvusta. Jeesus oli laillisesti (ei biologisesti) Jekonian ja Joojakimin jälkeläinen Joosefin kautta. Luukkaan evankeliumin 1:32 lauseessa sanotaan yksinkertaisesti, että Jeesus istuisi Daavidin valtaistuimella. Takautuvasti tarkasteltuna voimme nähdä, että Daavidille ja Salomolle annettiin hieman erilaiset lupaukset. Ainoastaan Joosef oli Salomon jälkeläinen, ja sekä Joosef että Maria olivat Daavidin jälkeläisiä.
Historiallisesti Lyonin piispa Irenaeus vastasi tähän Mooseksen evankeliumin Matteuksen osassa esitettyyn Joosefin sukuluetteloa koskevaan vastalauseeseen teoksessaan *Irenaeus Against Heresies* (3. kirja, luku 21.9, s. 453), joka on kirjoitettu vuosina 182–188 jKr.
Kysymys 3: Jos Luukkaan evankeliumin sukuluettelo on Marian eikä Joosefin, miksi siinä mainitaan Joosef sukulinjassa Marian sijaan? Miksi missään muualla Raamatussa ei ole kirjattu naisen sukuluetteloa? Ja jos tämä on Marian sukuluettelo, Jeesus polveutui Naatanin, ei Salomonin, kautta, mikä tekisi 2. Samuelin kirjan 7:12–16 ja 1. Aikakirjan22:10 profetiat vääriksi.
V: Oikeudellisista syistä perintö periytyi isän kautta. Tuon ajan ihmiset eivät koskaan kirjanneet naisen sukupuuta; Luukas on ensimmäinen tunnettu historioitsija, joka on tehnyt niin. Myös Luukkaan evankeliumin sukupuu mainitsee vain isät, ja siinä mainitaan Marian isä (Heli), ei äitiä. Siinä sanotaan ”kuten oletettiin” Joosefin poika. Muuten, kreikkalainen ilmaisu ”kuten oletettiin” (wz enomi zeto) löytyy varhaisesta kreikkalaisesta käsikirjoituksesta p4, joka on päivätty todennäköisesti noin vuosille 150–175 jKr teoksen The Text of the earliest Greek Manuscripts sivun 43 mukaan.
2. Samuelin kirja 7:12–16 ja 1. Aikakirja22:10 viittaavat siihen, että Salomo hallitsi Daavidin jälkeen, vaikka Jeesus tietenkin oli laillisesti Salomon ”poika” Joosefin kautta. Juuri Salomo rakensi Jumalan temppelin, ei Jeesus. Mitä tulee Daavidin omasta suvusta [jälkeläiseen], joka hallitsisi ikuisesti, on muistettava, että tuo erityinen lupaus annettiin Daavidille, EI Salomolle.
Kysymys 4: Jos Luukkaan sukuluettelon mukaan Jeesuksen väite polveutumisesta Daavidista, Juudan heimosta, perustuu pikemminkin Mariaan kuin Joosefiin, miten on mahdollista, että Marian serkku Elisabet polveutui Aaronin suvusta, Leevin heimosta (Luukas 1:5)?
V: Se johtuu siitä, että ihmisillä on kaksi vanhempaa. Elisabetin ja Marian ei tarvitse olla serkkuja isänsä puolelta, vaan äitinsä puolelta. Sinun täytyy etsiä todella ahkerasti ongelmia Raamatusta, jotta voisit sivuuttaa tämän yksinkertaisen seikan.
Kysymys 5: Miten on mahdollista, että Jeesus [väitetysti] on ristiriidassa Vanhan testamentin kanssa (1. Samuelin kirja 21–22), kun hän [väitetysti] sanoo, että Abjatar antoi Daavidille leipäuhrin Ahimelekin sijasta, ja että Daavidilla oli miehiä mukanaan, vaikka hän oli itse asiassa yksin (Markuksen evankeliumi2:25 –26)? Odottaako kirkko minun luottavan ”Jumalan Pojan” opetuksiin, joka on todistettavasti väärässä siitä, mitä Jumalan Sana sanoo?
V: Olen samaa mieltä siitä, että on vaikea luottaa siihen, mitä ihmiset pitävät Raamatun opetuksina, kun he sanovat siitä vääriä asioita. Korjataanpa tämän kysymyksen virhe ennen kuin vastaamme siihen. Markuksen evankeliumin 2:25–26 ei missään kohdassa mainita, kuka antoi Daavidille leipää. Sekä Abjatar että Ahimelek olivat tuolloin elossa, vaikka Abjatarin isä Ahimelek tapettiinkin pian sen jälkeen. Daavid oli yksin ollessaan Ahimelekin luona; Markuksen evankeliumin2:25 –26 kertoo vain, että Daavid antoi osan leivästä seuralaisilleen, jotka luultavasti leiriytyivät lähistöllä.
K6: Miksi Jeesus lainaa Vanhan testamentin kirjoituksista olemattoman jakeen (Joh. 7:3)? Onko mahdollista, että hän piti myös muita ei-kanonisia kirjoituksia Jumalan sanana?
V: Jeesus ei lainannut mitään olemattomia Vanhan testamentin jakeita. Itse asiassa Johanneksen evankeliumin 7:3:ssa puhuvat Jeesuksen veljet, eivätkä hekään lainaa mitään. Ehkä tarkoitit jotakin muuta jaetta. Jeesus vahvisti ennen Häntä annetun Raamatun sanan. Erityisesti Hän teki näin Luukkaan evankeliumissa11:51 ; 24:27,44 sekä Matteuksen evankeliumissa 23:35. Hän puolusti itseään Saatanaa vastaan lainaamalla Jumalan sanaa sanoilla ”On kirjoitettu…” Matteuksen evankeliumissa 4:4, 7, 10 sekä Luukkaan evankeliumissa 4:4, 8, 12. Jeesus totesi Johanneksen evankeliumissa 10:35, ettei Raamattua voida rikkoa, ja Raamattu oli ”Jumalan käskyjä” Markuksen evankeliumissa 4:8–9. Kuten kaikki evankeliumit osoittavat, hän vietti koko elämänsä lainaamalla, eläen ja täyttäen Raamattua.
Jeesus nuhteli saddukeuksia, jotka hyväksyivät ainoastaan Tooran (lain) Jumalan sanana. Matt.22:29 :ssa sanotaan: Jeesus vastasi: ”Te olette väärässä, koska ette tunne Raamattua eikä Jumalan voimaa.” Jeesus sanoi, että seuraavat henkilöt kirjoittivat kirjansa:
Mooses (Mark. 10:3,5; Luuk. 20:37)
Daavid Matt.22:43 –5; Mark. 12:36–7; Luuk. 20:42–4
Jesaja, Matteuksen evankeliumi 15:7
Daniel, Matt. 24:15
Jeesus ei maininnut mitään tarvetta korjata, lisätä tai poistaa mitään tuolloin Juudeassa hyväksytystä Raamatusta. Vanha testamentti, joka oli riittävän hyvä Jeesukselle, on riittävän hyvä minullekin.
Kysymys 7: Miksi Jeesus hämärtäisi tahallaan evankeliumia puhumalla vertauksin, jotta ihmiset eivät ymmärtäisi, kääntyisi ja saisi anteeksi (Mark.4:11 –12)? Eikö hän tullut siksi, että kaikki ihmiset pelastuisivat?
V: Jeesus viittasi Jesajan kirjan 6:9,10 kohtaan. Jeesus puhui vertauksin osoittaakseen armeliaisuutta! Tässä on neljä kohtaa vastaukseen.
1) Jumala haluaa, että kaikki pelastuisivat (2. Piet. 3:9; Hesekiel17:23 ).
2) Mutta jotkut ovat päättäneet hylätä Jumalan sanan, ja siitä seuraa seurauksia tässä elämässä. Tällaiset ihmiset kovettuvat kuulemisessaan ja kovettavat sydämensä. (2. Moos.8:15 ,32;9:17 ,34; Sananl. 28:14; Room. 1:18–20; Hebr. 3:12–15; Sak. 7:12)
3) Niille, jotka hylkäävät Jumalan, on 2. Pietarin kirjeen 2:20–22 mukaan parempi, etteivät he tunne totuutta, kuin että he tuntisivat totuuden ja kääntäisivät sille selkänsä.
4) Vertaus on sopiva, koska ne, jotka haluavat seurata Jumalaa, voidaan ohjata ymmärtämään sen merkitys, eikä vertausta ymmärrä se, joka ei halua seurata Jumalaa.
Jos joku on jo hylännyt sen totuuden, jonka hän tietää Jumalasta, Jumala ei ole velvollinen antamaan hänelle lisää totuutta.
K8: Miksi Jeesus oli haudassa korkeintaan kaksi ja puoli päivää, vaikka hän sanoi olevansa siellä kolme päivää ja kolme yötä (Matteuksen evankeliumi 12:40)? Jumalan Poikahan sanoisi varmasti tarkalleen mitä tarkoittaa, eikö niin?
V: Koska Luukkaan evankeliumin 24:21 mukaan ylösnousemuksen päivä oli kolmas päivä. Jeesus kuoli perjantai-iltapäivällä ja nousi ylös sunnuntaina aamunkoiton aikaan. ”Kolmen päivän kuluttua” oli tunnettu heprealainen kielikuva, joka tarkoitti osaa tai koko kolmea päivää. Tässä on kolme esimerkkiä ”kolmen päivän kielikuvasta”. Koska englanninkieliset käännökset vaihtelevat, kaikki nämä lainaukset on otettu Greenin kirjaimellisesta käännöksestä.
1. Rehabeam sanoi 2. Aikakirjojen 10:5:ssä kansalle: ”Palatkaa luokseni kolmen päivän kuluttua.” Kuitenkin 2. Aikakirjojen10:12 :ssä kansa palasi ”kolmantena päivänä, kuten kuningas oli käskenyt”.
2. Viitaten Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen Jeesus itse sanoi Matteuksen evankeliumissa 12:40: ”kolme päivää ja kolme yötä”, Markuksen evankeliumissa 8:31: ”kolmantena päivänä hän nousee ylös”, Markuksen evankeliumissa 14:58: ”kolmen päivän ajan”, Johanneksen evankeliumissa 2:19: ”kolmen päivän kuluttua” ja Luukkaan evankeliumissa 24:21: ”Tämä kolmas päivä on tänään”.
3. Esterin kirjassa 4:16 Ester kehottaa paastoamaan hänen puolestaan ”kolme päivää, yötä päivää”, ja hän itse tekisi samoin. Esterin kirjassa 5:1 sanotaan kuitenkin, että ”kolmantena päivänä” Ester järjesti juhla-aterian, joten kyseessä on vastaava ajanjakso.
Yhteenvetona voidaan todeta, että olemme osoittaneet, että tämä heprealainen kielikuva voi tarkoittaa ”kolmen päivän kuluessa”, ja tämä ilmaisu oli tunnettu Rehabeamin ajasta Jeesuksen aikaan saakka. Katso lisätietoja teoksista 1001 Bible Questions Answered, s. 192, Hard Sayings of the Bible, s. 380–381, ja Bible Difficulties & Seeming Contradictions, s. 176–177.
Kysymys 9: Miksi Jeesus ennusti, että hänen valtakuntansa tulisi kunniassa ennen kuin jotkut hänen kuulijoistaan kuolisivat, mutta valtakunta ei ole vieläkään tullut (Matteus 16:18, Matteus 10:23, Markus 9:1, Luukas 21:31–32)? Eihän Jumalan Poika voinut lausua väärää profetiaa, vai voiko?
V: Ei, nämä jakeet viittaavat eri asioihin. Tässä on kunkin jakeen merkitys.
Matteus10:23 :ssä sanotaan, etteivät he ole ehtineet käydä läpi kaikkia Israelin kaupunkeja ennen kuin Ihmisen Poika tulee. Kristityt, jotka todistavat Kristuksesta, eivät ole vielä käyneet läpi kaikkia Israelin kaupunkeja. Muuten, nykyisessä Israelissa on laki, joka kieltää ihmisten kääntämisen juutalaisuudesta kristinuskoon.
Markuksen evankeliumin 9:1 mukaan jotkut siellä eivät maista kuolemaa, ennen kuin he näkevät Jumalan valtakunnan ilmestyvän voimassa. Monet kuulijoista olivat Jeesuksen todistajia Hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Jeesus ilmestyi yli 500 ihmiselle 1. Korinttolaiskirjeen 15:6 mukaan.
Luuk. 21:31-31 sanoo, että kun näette Luuk. 21:n merkkien toteutuvan, tiedätte, että tämä ”sukupolvi” ei katoa, ennen kuin kaikki nämä asiat tapahtuvat. Tämä viittaa lopun aikoihin. Kreikkalainen sana ”sukupolvi” voi tarkoittaa sekä ihmisrotua että sukupolvea.
Matteuksen evankeliumin 16:18:ssa ”tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni” viittaa siihen, että Kristus kutsui Pietaria ”kallioksi/kiveksi” ja rakensi Kristuksen kirkon Pietarin antaman tunnustuksen ”kallion/kiven” päälle.
Kysymys 10: Miksi Jeesus käyttäytyi epäkunnioittavasti äitiään kohtaan? (ks. Matteus 12:46–50, Markus 3:31–35, Luukas 8:19–21, Johannes 2:4) Johanneksen evankeliumin 2:4:ssä Jeesus käyttää äitiään kohtaan samoja sanoja kuin demonit, kun ne kohtaavat Jeesuksen. (Vertaa Johanneksen evankeliumin 2:4:ää Matteuksen evankeliumin8:29 :ään, Markuksen evankeliumin 5:7:ään, Luukkaan evankeliumin4:34 :ään ja Luukkaan evankeliumin8:28 :ään kirjaimellisessa käännöksessä). Jumalan Poika tiesi varmasti, että Maria oli Isän siunattu, eikö niin, puhumattakaan siitä, että Jumalan Poika ei koskaan olisi epäkunnioittava?
V: Jeesus ei ollut epäkunnioittava äitiään kohtaan, eikä meidänkään pitäisi olla. Jos Jumala kuitenkin käskee meitä tekemään jotain tai jättämään tekemättä jotain, Jumalan käsky on etusijalla vanhempiimme nähden. Samoin Matteuksen evankeliumissa 12:46–50, Markuksen evankeliumissa 3:31–35 ja Luukkaan evankeliumissa 8:19–21 Jeesuksen äiti ja veljet olivat ulkona, kun Jeesus puhui. Kun Jeesukselle kerrottiin asiasta, Hän teki Jumalan tahdon ja lopetti puheensa. Jeesus sanoi, että Jumalan perheessä lähimmät eivät olleet ne, jotka olivat biologisesti lähimpänä Jeesusta, vaan ne, jotka tekivät Jumalan tahdon.
Johanneksen evankeliumissa 2:4 Jeesus sanoi äidilleen, että hänen aikansa ei ollut vielä tullut.
Ehkä kysyjä ei ymmärtänyt. Matteuksen evankeliumissa 8:29; Markuksen evankeliumissa 5:7; Luukkaan evankeliumissa4:34 ; puhuvat demonit, eivät Jeesus. Luukkaan evankeliumissa8:28 puhuu demonien riivaama mies. Tarkistin Greenin kirjaimellisen käännöksen; en löytänyt mitään kysymykseen liittyvää.
K11: Miksi Jeesus valehteli veljilleen menostaan Jerusalemiin (Joh. 7:8–10)? Lähettikö Jumala Isä valehtelevan hengen, kuten hän teki 1. Kuninkaiden kirjassa? Kuten isä, niin poikakin? (Joissakin nykyaikaisissa käännöksissä lisätty sana ”vielä” ei esiinny varhaisimmissa säilyneissä käsikirjoituksissa. Tämä on esimerkki pyhien kirjoitusten nykyaikaisesta korjaamisesta. Rehellisimmissä käännöksissä, kuten King James -versiossa, sana ”yet” on painettu kursiivilla, mikä osoittaa, että sana on lisätty käännöksessä. New American Standard Bible -käännöksessä sanaa ei ole lisätty, vaan se pysyy uskollisena kriittiselle kreikankieliselle tekstille. Mutta New International Version -käännöksessä sana ”yet” on lisätty normaalilla kirjasintyylillä, ja selitys sen kyseenalaisesta luonteesta on siirretty alaviitteeseen, josta monet kriittisyyttä vailla olevat lukijat eivät sitä huomaa
sitä. )
V: Mainitset kolme kohtaa, joita käsittelen eri järjestyksessä.
a) Valehteliko Jeesus Raamatussa?
b) Valehteliko Jeesus samalla tavalla kuin Jumala Raamatussa valehteli?
c) Ovatko pyhien kirjojen käännökset epärehellisiä?
Haluan ensin vastata jokaiseen Raamattuun liittyvään osaan ja sitten verrata tätä Allahiin Koraanissa ja haditheissa sekä vertailla rehellisyyttä Koraanin käännöksissä.
Kristinusko – A) Jeesus ei valehdellut, koska Jeesus EI sanonut, ettei Hän enää koskaan menisi Jerusalemiin, vaan että Hän ei menisi Jerusalemiin juuri tuolloin, eikä Hän siis mennyt heidän mukanaan. Myöhemmin Hän ei mennytkään. Sana ”vielä” (yet) sanan ”ei” (not) jälkeen esiintyy varhaisimmissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa, mutta käsittelemme sitä myöhemmin.
Islam – A) Koraanin suura 3:54:ssä Allahia kutsutaan parhaaksi juonittelijaksi/petturiksi. Arabiankielinen sana on sama, jota käytetään petturista tai valehtelijasta, vaikka se voi tarkoittaa myös juonittelijaa. Irakin tiedotusministeri siteerasi tätä Koraanin jaetta, ja tapa, jolla hän antoi tietoa, osoitti, miten hän tulkitsi sitä. Islam opettaa, että Jumala pettää (ei vain juonittele, vaan pettää) omaa kansaansa ainakin kahdella tavalla. Viimeisten aikojen tuomiossa Allah kysyy juutalaisilta [joiden väitetään palvoneen Esraa Jumalan poikana], mitä he haluavat, ja he pyytävät juotavaa. Allah esittää heille helvetin, joka näyttää aavikkomirageelta, käskee heidän juoda, ja Allahin valheen avulla heidät huijataan menemään aavikkomirageen ja putoamaan helvettiin. Sama tapahtuu kristityille. Sitten Allah ilmestyy omalle kansalleen (sekä tottelevaisille että ilkikurisille) harhaanjohtavassa muodossa. Silloin profeetta sanoo, että he pystyvät tunnistamaan Allahin hänen ”säären” (eli säären luun) perusteella. Niinpä Allah paljastaa säärensä, ja sitten he näkevät, että se on Allah. Voit lukea kaiken tämän Bukharin teoksesta, osa 9, kirja 93, nro 532, s. 396.
Kristinusko-B) Jumala ei valehtele (4. Mooseksen kirja 23:19; 1. Samuelin kirja 15:29, Heprealaiskirje 6:18). 1. Kuningasten kirjassa Jumala ei valehdellut, mutta Hän sai valehtelevan demonin panemaan valheita väärien profeettojen suuhun. Jumala sallii pahan, ja Hän jopa käyttää pahoja ihmisiä ja pahoja demoneja omiin tarkoituksiinsa.
Islam-B) Islam opettaa, että Allah sallii uskollisten seuraajiensa joutua harhaanjohdetuiksi ja johdettaviksi harjoittamaan shirkia (eli epäjumalanpalvontaa ja Jumalan rinnalle asettamista kumppaneita). He opettavat, että Jeesus ei oikeasti kuollut ristillä; joku muu kuoli hänen sijastaan. En näe mitään ongelmaa siinä, että Jumala huijasi pahoja roomalaisia ja juutalaisia viranomaisia. Mutta näen suuren ongelman islamin väitteessä, jonka mukaan Allah antoi kaikkien Jeesuksen seuraajien tulla harhaanjohdetuiksi. Joten lähes 600 vuoden ajan Allah antoi kaikkien kristittyjen uskoa, että Jeesus todella kuoli, kun Allah teki yliluonnollisen ihmeen heidän huijaamisekseen, eikä koskaan kertonut siitä kenellekään. Lisäksi Vanha testamentti, joka on peräisin ajalta ennen Kristusta, ja evankeliumit opettavat kaikki, että Jumala on Isä. Jos tämä olisi väärin, se ei voisi olla niin vakava synti kuin Koraani väittää, sillä Allah antoi kaikkien, jotka halusivat seurata Häntä, uskoa niin vuosisatojen ajan. Joko ennen Muhammedia oli yksi suuri valhe, tai sitten Muhammed keksi suuren valheen. Sen on oltava joko yksi tai toinen.
Kristinusko-C) Toivon, ettet ole löytänyt tätä kysymystä joltakin verkkosivustolta, sillä tässä kysymyksessä käytetään valhetta voimakkaan syytöksen esittämiseen. ”Ei vielä” (kreikaksi oupo, Strongin numero 3768) esiintyy varhaisimmissa säilyneissä kreikkalaisissa käsikirjoituksissa, erityisesti p66:ssa ja p75:ssa. Sen sijaan, että olisin vain luottanut Alandin ja muiden sanoihin, tarkistin asian itse, ja se esiintyy selvästi molemmissa. Käsikirjoituksissa ei ole tässä kohdassa aukkoja tai puutteita.
”Ei vielä” löytyy p66:sta, p75:stä, Vaticanuksesta, Bysantin lektionaarista, joistakin syyriankielisistä, sahidikoptilaisista ja myöhemmistä käsikirjoituksista.
”Ei” (kreikaksi ouk) esiintyy Sinaiticus-käsikirjoituksessa, Bezae Cantabrigiensis -käsikirjoituksessa, bohairilaisissa koptilaisissa käsikirjoituksissa, joissakin syyrialaisissa, armenialaisissa, etiopialaisissa ja georgialaisissa käsikirjoituksissa, Diatessaronissa, Krysostomoksessa sekä myöhemmissä käsikirjoituksissa.
Joten molemmille näkemyksille on paljon todisteita, ja NIV käsittelee tätä itse asiassa parhaiten lisäämällä tekstiin sanan ”vielä” ja lisäämällä alaviitteen.
Islam-C) Yusuf ’Ali sisällytti käännöksessään muutamia käsikirjoitusvaihtoehtoja Koraaniin. Ymmärtääkseni hänen Koraanikäännöksensä poltettiin myöhemmin Saudi-Arabiassa. Viimeisin Saudi-Arabiasta näkemäni versio ei sisällä lainkaan käsikirjoitusvaihtoehtoja. Toisaalta voi siis (virheellisesti) kritisoida NIV:tä siitä, että se mainitsee jonkin asian olevan käsikirjoitusvaihtoehto. Toisaalta ei kuitenkaan kritisoida Koraanin käsikirjoitusmuunnelmien täydellistä puuttumista. Esimerkiksi ’Ubain Koraanikopiossa ei ollut joitakin suuroja, jotka ovat nykyisessä Koraanissa. Muslimitutkija Baidawi mainitsee muunnelmia suuroissa 3:100; 6:91; 19:35; 28:48; 33:6 ja muissa.
Pitäisikö suuran 33:6 sanoa: ”Profeetta on uskoville läheisempi kuin he itse, ja hänen vaimonsa ovat heidän äitejään”, kuten Uthmanin standardoidussa tekstissä lukee?
Vai pitäisikö siinä lukea: ”Profeetta on uskoville läheisempi kuin heidän oma itsensä, ja hän on heille isä, ja hänen vaimonsa ovat heidän äitejään”, kuten Ubai b. Ka’bin tekstissä lukee?
Voit lukea lisää tästä William F. Campbellin teoksesta The Qur’an and the Bible, s. 123.
K11: Miksi Jeesus sanoi, ettei hallitsijan tytär ollut kuollut? (Matteus 9:18–25; Luukas 8:41–56) Joko Jeesus valehteli tai hän ei tehnyt ihmeitä, mutta asiayhteys osoittaa selvästi, että se ymmärrettiin ihmeeksi.
V: On olemassa kaksi mahdollisuutta. Ensinnäkin Jeesus saattoi käyttää vertauskuvaa. Jopa Koraanissa sanotaan, että Allah ei halveksi vertauskuvien käyttöä (sura 2:26). On kuitenkin olemassa yksinkertaisempi selitys. Jeesus ei koskaan sanonut, että tyttö olisi kuollut; sen sanoivat Jairus ja kansa. Joko tyttö oli todellisuudessa tavallisessa koomassa tai hänen sielunsa ei jollain muulla tavalla ollut poistunut ruumiista.
K12: Miksi kolminaisuusoppi oli [väitetysti] tuntematon kirkolle neljänteen vuosisataan asti? Miksi oppi [väitetysti] vahvistettiin äänestyksellä eikä ilmestyksen kautta? Miksi äänestävän kirkolliskokouksen jäsenistö koostui [väitetysti] pääosin athanasialaisista? Miksi usko tähän [väitetysti] tuolloin uuteen oppiin asetettiin kirkon jäsenyyden ehdoksi? Miksi arialaiset karkotettiin ja teloitettiin?
V: Vaikuttaa siltä, että ihmiset keksivät usein valheita kolminaisuudesta. Kolminaisuusopit löytyvät sekä Raamatusta että varhaiskristillisistä kirjoituksista. Jopa itse sana ”kolminaisuus” on muotoiltu valheelliseksi kysymykseksi, ja se on satojen vuosien päässä totuudesta. Ensimmäinen viittaus kolminaisuuteen on peräisin:
Antiokian piispa Theofilus (168–181/188 jKr.) teoksessaan ”Kirje Autolykukselle” 2:15.
Seuraavassa on muita viittauksia, joissa käytetään sanaa ”kolminaisuus”:
Tertullianus (200–220 jKr.) oli toinen, josta on kirjallisia todisteita termin ”kolminaisuus” käytöstä, teoksessaan ”Praxeusta vastaan”.
Roomalainen Novatianus (210–280 jKr.) kirjoitti 32-luvuisen teoksen ”Trinitas” (Kolminaisuudesta).
Aleksandrialainen Klemens (kirjoitti 193–217/220 jKr.) puhui myös ”Pyhästä Kolminaisuudesta” teoksessaan *Stromata* 5:14.
Origenes (230–254 jKr.) mainitsee kolminaisuuden teoksessaan *De Principiis*, 1. kirja, 3:7.
On olemassa lukuisia muita varhaisia viittauksia, jotka osoittavat, että ihmiset uskoivat Jeesuksen olevan Jumala, sekä muita kolminaisuuden keskeisiä piirteitä. Tässä on osittainen luettelo.
| Johtaja | Viitteet | Lausunnot ja uskomukset |
| Ignatius: apostoli Johanneksen opetuslapsi, kuoli 107/116 jKr. | 17 kohtaa: Kirje Polykarpokselle, luku 3, Efesolaiskirje 7 | ”Jeesus on Jumala” ”Inkarnoitunut Jumala” |
| Diognetus, 130 jKr. | Mathetesille | Kristus lähetettiin kuninkaana, Jumalana, ihmisenä ja pelastajana |
| Justin Martyr: 110/114–165 jKr. | Keskustelu Tryphon kanssa, luvut 55–56, 59, 61–64, 66, 74–78 | ”Ansaitsisi palvontaa Jumalana ja Kristuksena.” Erehdyttiin ajattelemalla, että aika ennen Kristusta oli olemassa. |
| Teofilos Antiokialainen 115–181 jKr. | Autolykukselle 2:22 | Mikä muu tämä ääni [Eedenin puutarhassa] on kuin Jumalan Sana, joka on myös Hänen Poikansa? (Hän oli ensimmäinen, joka käytti termiä kolminaisuus |
| Tertullianus 200–220/240 jKr. | Koko teos ”Praxeusta vastaan” | Toinen, joka käytti termiä ”kolminaisuus”. |
| Irenaeus: apostoli Johanneksen opetuslapsi. 120–202 jKr. | ”Heresioita vastaan” 3:19:2 | ”Jeesus on itsessään, omasta oikeudestaan, …Jumala ja Herra, …” |
| Klemens Aleksandrialainen 153–220 jKr. | Stromata 5:14, Opettaja |
”Pyhä Kolminaisuus” Jeesusta ylistävä hymni: ”Kaiken ajan ja tilan Herra; Jeesus, ihmiskuntamme Vapahtaja;” |
| in oppilas Hippolytus Irenaeus 225–236 jKr. | Noetuksen harhaoppia vastaan | ”Jumalan Poika, joka, ollessaan Jumala, tuli ihmiseksi.” |
| Origenes Aleksandrialainen 184–254 jKr. | de Principis 1.3.8 Origenes oli aikanaan hyvin kiistanalainen hahmo, mutta hänen näkemyksiään kolminaisuudesta ei kyseenalaistettu. |
”Kolminaisuuden voima on yksi ja sama.” |
| Novatianus 210–280 jKr. | Triniteettia käsittelevä tutkielma | Siinä kaikki. |
| Athanasius kuoli 296–373 | Saarna Luukkaan evankeliumin 10:22 kohdasta | Yhtenäiset ilman sekaannusta, erilliset ilman erottelua, jakamattomat ilman asteita |
| Kappadokialainen Basileios 357–379 jKr. | Kirje 8 keisarilaisille, Hengestä | Isä on Jumala, Poika on Jumala, Henki on Jumala. Käsittelee arianilaiskiistaa |
| Gregorius Nyssalainen 335–394 jKr. | Ei kolmea jumalaa, Eunomiusta vastaan | Isän ja Pojan olemus on sama |
| Hilarius 353–368 jKr. | Kirjoitti teoksen ”Kolminaisuus” | Enempää ei tarvitse sanoa |
| Ambrose Milanolainen 340–397 jKr. | Kristillisestä uskosta | Ilm. 4:8:n sanat ”Pyhä, pyhä, pyhä” viittaavat kolminaisuuteen. |
| Johannes Krysostomos 370–407 jKr. | Saarna 3 Joh. 1:1:stä | Sanan ikuisuus persoonana; luomaton |
| Hippon Augustinus 354–430 jKr. | Teos: Kolminaisuudesta | Ei hyväksynyt mitään eroa arvojärjestyksessä |
| Nestorius: Efesoksen kirkolliskokous ( ) 431 jKr. | Perusti nestorianismin | Hänen uskomustaan siitä, että Jeesus oli Jumala, ei koskaan kritisoitu |
| Aleksandrian Kyrillos 431–444 jKr. | Nestoriuksen päävastustaja Efesoksen kirkolliskokouksessa | Aloitti (valitettavasti) Jumalan äitiä Mariaa koskevan korostamisen |
| Irlannin Patrick 389–461 jKr. | ei kirjoittanut paljon | kuuluisa apilanlehtivertaus |
Arianit karkotettiin, mutta en ole tietoinen siitä, että yhtään ariania olisi teloitettu.
Koska kysyjä esittää valheita, ei ole kohtuutonta olettaa, että hän on valehdellut myös muista asioista. Voidaan kysyä, onko hän lukenut Nikean kirkolliskokouksen pöytäkirjat [kuten minä olen]. Monille, ehkä jopa suurimmalle osalle kokouksen osallistujista, kiistan luonne ei ollut aluksi selvä. Mitään merkittäviä johtopäätöksiä ei tehty, ennen kuin eräs arianilainen selitti selkeästi arianilaisen opin. Silloin kristittyjen toiminta oli ennalta selvää.
Kolminaisuusoppi vahvistettiin ilmoituksen kautta: se perustui aiempaan ilmoitukseen, joka oli jo paljastettu Uudessa testamentissa.
Katsokaamme nyt islamia ja sitä, mitä heillä oli kirkolliskokousten sijaan erimielisyyksiensä ratkaisemiseksi.
Kamelin taistelu: A’isha, Muhammedin vaimo, ja hänen kaksi kenraaliaan, joille molemmille Muhammed oli luvannut paratiisin, taistelivat tuloksetta 'Alia vastaan. Nämä kaksi kenraalia saavuttivat [ilmeisesti] marttyyrikuoleman [koska Muhammed oli luvannut heille paratiisin] taistellessaan kalifia vastaan.
Siffinin taistelu: Mu’awiya ja hänen Syyriasta tullut armeijansa taistelivat ’Alin armeijaa vastaan.
’Ali tuhosi kharijitit, jotka olivat aiemmin tukeneet häntä ennen Siffinin taistelua.
Mut’zaliteja vainottiin raa’asti, osittain siksi, että he opettivat Koraanin olevan luotu.
Sufi-mystikoita vainottiin ja tapettiin usein.
Vai ajatteleeko kysyjä kenties, että neuvoston ei pitäisi ratkaista asioita konsensuksella tai äänestyksellä, vaan tappamalla vastustajat perinteiseen muslimityyliin?
K13: Miksi Jeesus on niin samanlainen kuin muut mytologian kärsivät pelastajat? Miksi kristityt eivät usko muihin neitseellisiin syntymiin ja pelastajatarinoihin, jotka on kirjattu muinaiseen kirjallisuuteen? Miten on mahdollista, että kristillisen ehtoollisen rituaali [väitetysti] esiintyi jo aikaisemmissa pakanallisissa seremonioissa, joissa syötiin jumalien ruumista ja juotiin heidän vertaan? Miten on mahdollista, että kristillinen kaste-rituaali esiintyi myös aikaisemmissa pakanallisissa kultteissa? Eivätkö juuri kristinuskon määrittelevimmät opit itse asiassa ole omaksuttuja paikallisista pakanallisista kultteista? Samoin, miksi pääsiäinen, joulu, paastonaika, rukouspäivät (rogation days), pyhäinpäivä ( ) ja muut ovat peräisin pakanallisista juhlapyhistä? Eikö kristinuskolla ollut omaa laillista juhlakalenteria?
V: Tarkastellaan ensin tätä kysymystä kristinuskon ja sitten islamin kannalta. Vaikka Saatana voi tuottaa väärennöksiä, tosiasia on, että Jesaja 53:n profetia kärsivästä palvelijasta edelsi kaikkea roomalaista, suurinta osaa kreikkalaisesta ja kaikkea pohjoismaista kirjallisuutta. Miksi muslimit uskovat Koraaniin, kun siinä sanotaan, että Jeesus syntyi neitseestä, ja miksi he ovat samaa mieltä Koraanin kanssa siitä, että Jeesus on Messias?
K14: Jos Isä ja Poika ovat tasavertaisia henkilöitä, miksi Jeesus rukoili ja aneli Isältä? (Matteus 11:25). Voiko Jumala rukoilla Jumalaa?
V: Tämä on hyvä kysymys; avainkäsitteet, jotka tässä on ymmärrettävä, ovat alistuminen maan päällä sekä kolmiyhteisen Jumalan sisäinen vuorovaikutus.
Alistuminen: Ennen maan päälle tuloaan Jeesus tyhjensi itsensä vapaaehtoisesti (Fil. 2:6–8) ja tuli meidän kaltaiseksemme (Hepr. 2:17).
Maassa Jeesus alistui Jumala Isälle (Hepr. 5:7).
Lähdettyään Jeesus pyysi Isältä, että tämä palauttaisi hänelle sen kirkkauden, joka hänellä oli ennen maailman alkua (Joh. 17:5).
Viestintä: Jopa taivaassa Isän, Pojan ja Pyhän Hengen välillä vallitsee täydellinen viestintä. Jumala voi kommunikoida Jumalan kanssa, koska Jumala on kolmiyhteinen olento.
Kolmiyhteinen Jumala: Jumala voi olla mitä tahansa Hän haluaa olla, ja Jumala on paljastanut meille Uudessa testamentissa, ettei Hän ole samanlainen kuin me; Hän on kolmiyhteinen Jumala, jota kutsumme Kolminaisuudeksi. Maailmassa ei ole mitään eikä ketään, joka olisi Jumalan kaltainen. Meidän ei pitäisi yrittää rajoittaa sitä, mikä Jumala on, omien kokemustemme perusteella, vaan pikemminkin oppia sitä, mitä Jumala on paljastanut.
K15: Miten voi olla ikuinen Poika, kun Raamattu puhuu ”syntyneestä Pojasta”, mikä osoittaa selvästi, että Pojalla oli alku? (Joh. 3:16; Hepr. 1:5–6). Siksi sana ”syntynyt” on jätetty pois kaikista uusista käännöksistä, jotka on julkaistu vuoden 1971 jälkeen!!!
V: En ole varma, mistä kysyjä puhuu. En ole varma, tietääkö kysyjä edes, mistä hän puhuu. Yksi nykypäivän kahdesta suosituimmasta aikuisten Raamatusta on New King James Bible (Uuden testamentin tekijänoikeus 1979). Siinä on sana ”begotten” molemmissa jakeissa.
Jay P. Greenin Interlinear Translation of the Bible -käännöksessä (alkuperäinen tekijänoikeus 1976) on sana ”begotten” molemmissa kohdissa.
On totta, että muissa käännöksissä sanotaan ”ainoa” poika, mutta se tarkoittaa silti ”ainutlaatuisesti syntynyttä” tai, kuten Wuestin käännöksessä sanotaan, ”ainutlaatuista”.
Vaikuttaa siltä, että kysyjä ajattelee, että jos Poika tuli Isältä, Pojalla oli oltava alkupiste, jossa Hänet luotiin. Saanko muistuttaa muslimilukijalle, että lähes kaikki muslimit (mut’zalitit ja muutamat muut lukuun ottamatta) uskovat, että Koraani on luomaton, vaikka Koraani tuli Allahilta.
K16: Jos Jeesus on valtaistuimella, kuinka Hän voi istua Jumalan oikealla puolella? (Mark. 16:19). Istuuko Hän vai seisooko Hän Jumalan oikealla puolella? (Apostolien teot 7:55). Vai onko Hän Isän sylissä? (Joh. 1:1)
V: Kristinuskossa Hän voi olla Jumalan oikealla puolella suunnilleen samalla tavalla kuin islamissa Allahilla voi olla valtaistuin – molemmat ovat vertauskuvia. Koska suura 2:26 sanoo, että Allah ei halveksi käyttää vertauskuvia, luuletko, että Jumala käytti koskaan vertauskuvia, kun Hän antoi Tooran ja evankeliumit?
K17: Kuka herätti Jeesuksen kuolleista? Oliko se Isä (Ef. 1:20), Jeesus (Joh. 2:19–21) vai Pyhä Henki (Room. 8:11)?
V: He kaikki olivat mukana!
K18: Jos Poika ja Pyhä Henki ovat Jumaluudessa tasa-arvoisia henkilöitä, miksi Pyhää Henkeä kohtaan tehty jumalanpilkka on anteeksiantamaton, mutta Poikaa kohtaan tehty ei ole? (Luuk. 12:10).
V: Tasavertaisuus ei tarkoita identtisyyttä tai erottumattomuutta. Nämä kolme ovat luonteeltaan ja muiltakin osin tasavertaisia, mutta eroavat toisistaan roolissaan ja asemassaan. Pyhä Henki on se kolminaisuuden jäsen, joka vaikuttaa ihmisten sydämissä tuodakseen heidät pelastukseen. Jos he tahallaan ja lopullisesti hylkäävät Pyhän Hengen, toivoa ei ole. Jos he kuolevat hylkäämällä todellisen Jeesuksen, he joutuvat myös helvettiin, mutta jos he hylkäävät Jeesuksen, Pyhä Henki voi vaikuttaa heissä muuttaakseen heidän sydämensä ja mielensä.
K19: Jos Pyhä Henki on kolminaisuuden tasa-arvoinen jäsen, miksi Raamattu puhuu aina siitä, että Hänet on lähetetty Isältä tai Jeesukselta? (Joh. 14:26; 15:26).
V: He ovat luonteeltaan tasa-arvoisia, mutta eroavat toisistaan roolissaan ja asemassaan. Jeesuskin lähetettiin Isän toimesta. Isää ei ole koskaan lähettänyt kukaan. Emme voi asettaa Jumalalle mitään rajoituksia siitä, mihin rooliin kolminaisuuden kukin jäsen jollain tavalla ”pakotetaan”. Sen sijaan voimme yksinkertaisesti oppia, mitä Raamattu kertoo meille siitä, miten kolminaisuuden osat toimivat yhdessä.
Kysymys 20: Matteuksen mukaan Jeesus syntyi Herodes Suuren hallituskaudella (Matteus 2:1). Luukkaan mukaan Jeesus syntyi Israelin ensimmäisen väestönlaskennan aikana, kun Quirinius oli Syyrian maaherra (Luukas 2:2). Tämä on mahdotonta, koska Herodes kuoli maaliskuussa vuonna 4 eKr. ja väestönlaskenta toteutettiin vuosina 6 ja 7 jKr., noin 10 vuotta Herodeksen kuoleman jälkeen.
V: Ei, väestönlaskentoja oli useita. Käsittelemme ensin väestönlaskentoja ja sitten Quiriniusta.
Väestönlaskennat: Josephus mainitsee ”Cyreniuksen” suorittaman väestönlaskennan noin vuosina 6–7 jKr. (Juutalaisten muinaishistoria 17.13:5, kirjoitettu noin vuosina 93–94 jKr.).
Wycliffe Bible Dictionaryn s. 319, 414 mukaan Papyrus Oxyrhynchus 225 (teoksessa Milligan, Greek Papyri, s. 44–47) kertoo, että väestönlaskenta suoritettiin 14 vuoden välein. Suetonius ja Tacitus osoittavat, että esimerkiksi Augustus järjesti kolme väestönlaskentaa, joista toinen oli vuosina 8–4 eKr.
Quirinius: Erään kirjoituksen mukaan Quirinius oli Syyrian maaherra vuodesta 6 jKr lähtien (mikä on liian myöhäistä Jeesuksen syntymän kannalta). Tämä oli kuitenkin Quiriniuksen toinen kausi maaherrana. Ensimmäinen kausi oli vuosina 12–6 eKr, jolloin hän johti sotaretkeä Homanadensialaisia vastaan Anatoliassa. Emme kuitenkaan tiedä, minkä provinssin maaherrana Quirinius toimi ensimmäisellä kerralla. Asiasta on kaksi näkemystä:
Sir William Ramsay katsoo, että Quirinius oli ensimmäisellä kerralla Syyrian maaherra. (Syyria rajoittuu Anatolian vuoristoon.) Vaikka meillä on täydelliset tiedot Syyrian maaherroista tuona aikana eikä Quiriniusta mainita ennen vuotta 6 jKr., Quirinius saattoi olla erityinen, lisämaaherra tätä sotaretkeä varten.
F.F. Bruce puolestaan katsoo, että Quirinius oli todennäköisesti Galatian maaherra. Galatia sijaitsee Anatoliassa. Teoksessaan *The New Testament Documents: Are They Reliable?* (IVP), s. 86–87, F.F. Bruce mainitsee, että monet kieliopin asiantuntijat kääntävät Luukkaan evankeliumin 2:2 kohdan sanalla ”ennen” kuin Quirinius oli Syyrian maaherra, eivätkä sanalla ”kun”.
Tertullianus (200–240 jKr.) toteaa teoksessaan *Against Marcion* 4:19, että nimi ”Quirinius” korvasi nimen ”Saturninus”. Historiallisesti tiedämme, että Saturninus oli Syyrian maaherra vuosina 8–6 eKr.
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että antiikin maailmasta on paljon asioita, joita emme voi todistaa. Esimerkiksi Damaskoksen kolikot eivät anna viitteitä Rooman miehityksestä Damaskoksessa vuosina 34–62 jKr. Olemme kuitenkin varmoja siitä, että roomalaiset hallitsivat Damaskosta tuolloin.
Katso F.F. Brucen teos The New Testament Documents: Are They Reliable? (s. 86–87), jossa käsitellään kaikkia näitä näkemyksiä, sekä Encyclopedia of Bible Difficulties (s. 365–366) ja When Critics Ask (s. 383–385) lisätietojen saamiseksi.
Kysymys 21: Johannes kastoi parannuksen merkiksi (Matteus 3:11). Koska Jeesus oli oletettavasti synnitön, hänellä ei ollut mitään, mistä katua. Se, että Johannes kastoi hänet, on aina ollut [itse asiassa ei ole koskaan ollut] kiusallista kirkolle. Evankeliumit eivät tarjoa mitään selitystä Jeesuksen kasteelle, lukuun ottamatta [väitetysti] merkityksetöntä selitystä, joka annetaan Matteuksen evankeliumissa 3:14–15: ”jotta kaikki vanhurskaus täyttyisi”. Muutkin kohdat, jotka viittaavat siihen, ettei Jeesus pitänyt itseään synnittömänä, ovat myös [väitetysti] nolo asia kirkolle (Mark. 10:18, Luuk. 18:19).
V: Puhutaanpa ensin kristinuskosta ja sitten islamista ja siitä, kuinka kiusallista on ”syntinen” profeetta, jonka piti toistuvasti pyytää anteeksiantoa ja puhdistusta synneistään.
Kun joku hylkää osan pyhistä kirjoituksista ”merkityksettömänä” ja sitten sanoo, ettei niissä ole mitään merkitystä, ehkä kyse on yksinkertaisesti siitä, ettei hän halua ymmärtää niiden merkitystä.
Jeesus kastettiin esimerkkinä meille ja osoituksena siitä, että hän samaistui meihin. Jos kysyjä pystyy ymmärtämään, miksi Jeesus oli läsnä viimeisellä ehtoollisella – kun leivän ja viinin nauttiminen merkitsi Jeesuksen ruumiin ja veren muistamista – hän saattaa ymmärtää myös, miksi Jeesus kastettiin.
Esitämme yksinkertaisen kysymyksen: suostuiko Allah vai kieltäytyikö hän Muhammedin toistuvista pyynnöistä? Kun Muhammed rukoili syntiensä anteeksiantoa, kun Muhammed rukoili puhdistusta ja kun Muhammed pelkäsi haudan piinaa [ei helvettiä vaan hautaa], sanoiko Allah Muhammedille: ”Lopeta näiden ihmisten harhaanjohtaminen. En voi antaa sinulle anteeksi syntiäsi, koska sinulla ei ole mitään anteeksiannettavaa.” Sanoiko Allah: ”Kyllä, annan sinulle anteeksi pahat syntisi”, vai eikö Allah sanonut mitään? Katso suura 40:55; 48:1–2; Bukhari, osa 1, nro 711, s. 398; osa 1, nro 7, 19, 781; osa 6, nro 3; osa 8, nro 319; osa 8, nro 407 edellä.
Valehteliko Muhammed tässä? Muhammed rukoili: ”Olen tehnyt vääryyttä itselleni ja tunnustan syntini. Anna anteeksi kaikki syntini…” Bukhari, osa 1, nro 7, 19, 711, 781; osa 6, nro 3; osa 8, nro 319, ja osa 8, nro 407 edellä mainitsevat myös Muhammedin synnit. Bukharin teoksessa, osa 1, nro 234, osa 8, nro 794 ja 795, mainitaan erityisesti ihmisten raajojen katkaiseminen, heidän silmiensä polttaminen ja heidän kuolemansa janoon. Katso Bukhari, osa 9, nro 117; osa 6, nro 198 edellä, sekä Fiqh us-Sunnah, osa 1, s. 133.
Muhammed rukoili Allahia antamaan anteeksi hänen menneet ja tulevat syntinsä. Bukhari, osa 8, nro 407, s. 269. Muhammedille annettiin anteeksi hänen menneet ja tulevat syntinsä. Abu Dawud, osa 3, nro 4945, s. 1380
Bukhari, osa 9, nro 532 (s. 400) kertoo, että Jeesus sanoi taivaassa, että Allah oli antanut anteeksi Muhammedin menneet ja tulevat synnit. Luuleeko muslimi, että Jeesus valehteli tässä, koska Allahilla ei ollut tarvetta antaa anteeksi mitään?
Bukhari, osa 6, nro 236, s. 201 kertoo, että Muhammedin synnit annettiin anteeksi taivaassa, mutta silmiinpistävästi puuttuu maininta Jeesuksen minkään synnin anteeksiannosta. Jeesuksen ei koskaan tarvinnut pyytää anteeksiantoa synneistään, kun taas Muhammedin piti.
Muhammed vapisi ajatellessaan hautaan liittyvää piinaansa. Sahih Muslim, osa 1, nro 1214, s. 290. Ehkä Muhammedin seuraajienkin pitäisi vapista. Katso myös Sunan Nasa’i, osa 2, nro 1479, s. 281–282.
Kysymys 22: Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa viimeinen ehtoollinen pidetään pääsiäisen ensimmäisenä päivänä [itse asiassa ei, vaan happamattoman leivän juhlan aikana] (Matteus 26:17, Markus 14:12, Luukas 22:7). Johanneksen evankeliumissa se [väitetysti] tapahtuu päivää aikaisemmin, ja Jeesus ristiinnaulitaan pääsiäisen ensimmäisenä päivänä [itse asiassa ei, vaan pääsiäisen valmistelupäivänä] (Joh. 19:14).
V: Matteuksen 26:17, Markuksen 14:12 ja Luukkaan 22:7 eivät mainitse pääsiäisen ensimmäistä päivää, vaan pikemminkin happamattoman leivän juhlan ensimmäistä päivää. Se oli torstai, päivä jolloin pääsiäiskaritsa teurastettiin, ei perjantai, jolloin pääsiäisateria syötiin. Jeesusta ei ristiinnaulittu pääsiäispäivänä, vaan Johanneksen evankeliumin 19:14 mukaan hän oli ristillä pääsiäisen valmistelupäivänä. Mitä tulee viimeiseen ehtoolliseen ja ristiinnaulitsemiseen, milloin päivä alkaa? Juutalaisille päivä alkoi auringonlaskun yhteydessä, ja viimeinen ehtoollinen sekä ristiinnaulitseminen tapahtuivat samana päivänä.
Kysymys 23: Milloin Daavid toi liitonarkin Jerusalemiin? Ennen filistealaisten voittamista vai sen jälkeen? (a) Sen jälkeen (2. Samuelin kirja 5 ja 6). (b) Ennen sitä (1. Aikakirja 13 ja 14).
V: Arkilla oli kaksi matkan vaihetta, ja todellinen kysymys on, tapahtuiko ensimmäinen vaihe ennen filistealaisten kanssa käytyä taistelua, sen jälkeen, samaan aikaan vai onko sitä jätetty täsmentämättä. Asia ei ole ongelma, kunhan ymmärtää, että raamatunkohdat eivät välttämättä ole kronologisessa järjestyksessä. Ellei raamatunkohdan siirtymää merkitse sanaa ”sitten” tai ”sen jälkeen” tai jotain vastaavaa, ne voivat tapahtua samaan aikaan tai missä tahansa järjestyksessä.
Matkan ensimmäinen vaihe: Daavid toi arkin Kiriat-Jearimista, mutta Uzzan kuoleman jälkeen hän jätti arkin gittiläisen Obed-Edomin taloon. (1. Aikakirja 13; 2. Samuelin kirja 6:1–11)
Taistelut: Filistealaiset kokoontuivat Daavidia vastaan ja taistelivat Baal-Perazimissa ja sitten Refaimin laaksossa. (1. Aikakirja 14; 2. Samuelin kirja 5:20–25
Matkan toinen vaihe: Daavid toi arkin Obed-Edomin talosta Jerusalemiin. 1. Aikakirja 15:1–29; 2. Samuelin kirja 6:12–18
2. Samuelin kirjan 6:1:ssä on sana ”jälleen”, mutta se ei välttämättä tarkoita taistelun jälkeen. 1. Aikakirjassakaan ei ole aikajärjestystä ilmaisevaa sanaa.
K24: Mikä oli kuningas Abijan äidin nimi? (a) Mikaia, Gibean Urielin tytär (2. Aikakirja 13:2). (b) Maaka, Absalomin tytär (2. Aikakirja 11:20). Mutta Absalomilla oli vain yksi tytär, jonka nimi oli Tamar
V: Vaikka 2. Aikakirja 11:20 ei nimenomaisesti sano, että tämä Absalom oli sama henkilö kuin Daavidin poika, hän oli todennäköisesti sama henkilö.
Teoksessa *735 Baffling Bible Questions Answered* (s. 137) todetaan, että hepreankielinen sana ”bet” (tytär) voi tarkoittaa myös jälkeläistä, ja Maaka saattoi olla Absalomin tyttärentytär. Teoksessa *Hard Sayings of the Bible* (s. 245) mainitaan myös, että 1. Mooseksen kirja 46:15 on esimerkki siitä, että ”Lean pojat” tarkoittaa Leaan jälkeläisiä.
On olemassa ainakin kolme yksinkertaista mahdollista ratkaisua, joihin ei liity kopiointivirheitä.
Absalom -> Uriel -> Maaka Absalomilla oli poika, Uriel, joka asui Gibeassa ja jolla oli tytär nimeltä Maaka.
Uriel -> tytär + Absalom -> Maaka Gibeassa asuneella Urielilla oli tytär, joka meni naimisiin Absalomin kanssa. Heillä oli tytär nimeltä Maaka.
Absalom -> tytär + Uriel -> Maaka Absalomilla oli tytär, joka meni naimisiin Gibeassa asuneen Urielin kanssa, ja heillä oli tytär nimeltä Maaka.
Kysymys 25: Valloittivatko Joosua ja israelilaiset Jerusalemin? (a) Kyllä (Joosua 10:23, 40). (b) Ei (Joosua 15:63).
V: Pelkkä Raamatun lukeminen ei riitä; sitä on luettava huolellisesti. On virhe väittää, että Joosuan kirjan 10:23,40 mukaan he valloittivat Jerusalemin. Israelilaiset voittivat armeijat taistelussa, vangitsivat viisi kanaanilaista kuningasta luolasta ja alistivat maan, mutta Joosuan kirjassa ei ole yhtään jaetta, jossa väitettäisiin, että he valloittivat Jerusalemin.
K26: Kuka oli Marian aviomiehen Joosefin isä? (a) Jaakob (Matteus 1:16). (b) Heli (Luukas 3:23).
V: Jaakob oli Joosefin isä, ja Heli oli lähin biologinen esi-isä, Marian isä. Luukkaan evankeliumin 3:23 mukaan Jeesus oli Joosefin poika, niin ainakin ajateltiin. Tämä löytyy kreikankielisestä tekstistä, ja kysyjä on jo esittänyt samanlaisen kysymyksen kysymyksessä 3.
K27: Minkä Daavidin pojan jälkeläinen Jeesus oli? (a) Salomo (Matteus 1:6). (b) Natan (Luukas 3:31).
V: Biologisesti Jeesus polveutui Natanista. Oikeudellisesti Jeesuksella oli oikeus Daavidin sukuun Joosefin laillisena (ei biologisena) poikana, joka oli Salomonin jälkeläinen.
K28: Kuka oli Shealtielin isä? (a) Jekonja (Matteus 1:12). (b) Neri (Luukas 3:27).
V: Shealtiel- ja Serubbaabel-nimisiä henkilöitä oli useita.
Matteuksen evankeliumin 1:12 mukaan sukulaisketju on seuraava: Josia (isoisä) -> Jekonja -> Shealtiel -> Serubbaabel -> Abiud -> Eliakim
Luuk. 3:26–27: Melki -> Neri -> Shealtiel -> Serubbaabel -> Resa -> Joannas -> Juuda -> Joosef
1. Aikakirjojen 3:15–17 sukuluettelossa lukee: Josia -> Jojakim -> Jekonja -> Shealtiel ja Pedaia. Shealtielilla ei mainita olevan lapsia, mutta seuraava kuninkaallisessa sukupolvessa on Pedaian poika Serubbaabel.
Marian ja Joosefin sukuluettelot olivat samat Daavidiin asti, minkä jälkeen ne erkanivat toisistaan. Sen jälkeen ei ole yhtäläisyyksiä sen enempää esi-isissä kuin jälkeläisissäkään. Ehkä Luukkaan evankeliumissa mainitut Shealtiel ja Serubbaabel nimettiin 1. Aikakirjan 3:15–17 ja Matteuksen evankeliumin 1:12 mainittujen maaherrojen kunniaksi. Huomattakoon myös, että Luukkaan evankeliumin 3:26–27 mainitsee Juudan ja Joosefin, mutta nämä olivat eri henkilöitä kuin Juuda, Jaakobin poika, Joosef, Jaakobin poika, ja Joosef, Marian aviomies.
K29: Kuka Serubbaabelin pojista oli Jeesus Kristuksen esi-isä? (a) Abiud (Matteuksen evankeliumi 1:13). (b) Resa (Luukkaan evankeliumi 3:27). Zerubbabelin seitsemän poikaa ovat kuitenkin seuraavat: i. Mesullam, ii. Hanania, iii. Hasuba, iv. Ohel, v. Berekia, vi. Hasadia, viii. Jushabhesed (1. Aikakirja 3:19, 20). Nimet Abiud ja Resa eivät sovi mihinkään näistä.
V: Molemmat, sillä kuten edellinen vastaus osoittaa, oli kaksi miestä nimeltä Serubbaabel, joten Rhesan ei pitäisi esiintyä 1. Aikakirja 3:19,20:ssa, koska 1. Aikakirja 3:19:n pojat olivat maaherra Serubbaabelin poikia. Abiudin nimen pitäisi täsmätä, joten kyseessä voi olla joko kreikankielinen kirjoitusvirhe tai hepreankielinen kirjoitusvirhe. Kuolleenmeren kääröjen tarkastelu pitäisi paljastaa, kummasta on kyse, paitsi että ainoa 1. Aikakirjasta Kuolleenmeren kääröissä säilynyt osa on 1. Aikakirja 7:24.
Kysymys 30: Kuka oli Ussian isä? (a) Joram (Matteuksen evankeliumi 1). (b) Amatsia (2. Aikakirja 26:1).
V: Matteus ei maininnut jokaista sukupolvea, vaan jätti joitakin väliin, minkä hän saattoi tehdä, koska ”isä” tarkoittaa kreikassa ja hepreassa myös esi-isää. 2. Aikakirja 22:1; 22:11; 24:27 ja 26:1 osoittavat, että sukupuu kulkee seuraavasti: Jehoram/Joram -> Ahazia -> Joas- > Amazia -> Ussia. Jälleen kerran ”isä” tarkoittaa esi-isää, ja Joram oli Ussian esi-isä.
Kysymys 31: Kuka oli Jekonian isä? (a) Joosia (Matteuksen evankeliumi 1:11). (b) Jojakim (1. Aikakirja 3:16
V: Sana ”isä” tarkoittaa usein esi-isää, aivan kuten sana ”poika” tarkoittaa usein jälkeläistä, kuten Jeesus, Daavidin poika. 1. Aikakirja osoittaa meille, että hyvä kuningas Joosia oli Jekonian isoisä, ja paha Jojakim oli hänen isänsä.
Kysymys 32: Kuinka monta sukupolvea oli Babylonian pakkosiirtolaisuudesta Kristukseen asti?
(a) Matteus sanoo neljätoista (Matteus 1:17).
(b) Mutta sukupolvien huolellinen laskeminen paljastaa vain kolmetoista (ks. Matteuksen evankeliumi 1:12–16).
V: Nimiä on kolme 14 nimen sarjaa, mutta niitä ei voi laskea yhteen, sillä ensimmäinen luettelo ulottuu Abrahamista Daavidiin asti (mukaan lukien Daavid), ja toinen luettelo ulottuu Daavidista pakkosiirtolaisuuteen asti. Meillä voisi olla ongelma, jos Matteus olisi väittänyt, että sukupolvia oli 42, mutta Matteus ei koskaan sanonut, että summa olisi 42. Matteus mainitsi oletettavasti ohimennen kolme 14 nimen sarjaa muistisääntönä.
Kysymys 33: Kuka oli Shelahin isä? (a) Kainan (Luukas 3:35–36). (b) Arfaksad (1. Mooseksen kirja 11:12).
V: Vastaus on lähes sama kuin kysymyksessä 31. Isä voi tarkoittaa esi-isää ja poika jälkeläistä.
Arfaksad oli Shelahin isä/esi-isä 1. Mooseksen kirjan 10:24 mukaan.
Luukkaan evankeliumin mukaan Shelah oli Kainanin poika/jälkeläinen, joka puolestaan oli Arfaksadin poika/jälkeläinen.
Kysymys 34: Kuinka monella eläimellä Jeesus ratsasti Jerusalemiin?
(a) Yhdellä – varsalla (Mark. 11:7; vrt. Luuk. 19:35). ”Ja he toivat varsan Jeesuksen luo ja heittivät vaatteensa sen päälle; ja hän istui sen selkään.”
(b) Kahdella – varsalla ja aasilla (Matteus 21:7). ”He toivat aasin ja varsan ja panivat vaatteensa niiden päälle, ja hän istui niiden selkään.”
V: Paikalla oli kaksi eläintä, aasi ja sen varsan/jälkeläinen, kuten Matteuksen evankeliumin 21:2–6 kertoo. Sekä Markuksen evankeliumin 11:7 että Luukkaan evankeliumin 19:35 sanovat, että Jeesus istui varsan/jälkeläisen selkään. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että ensimmäinen henkilö, jonka tiedetään vastanneen tähän väitettyyn ristiriitaan, on Justinus Marttyyri teoksessaan ”Keskustelu juutalaisen Tryfonin kanssa” (luku 53), joka on kirjoitettu noin vuosina 138–165 jKr.
K35: Miten Simon Pietari sai tietää, että Jeesus oli Kristus? (a) Taivaasta tulleen ilmestyksen kautta (Matteus 16:17). (b) Hänen veljensä Andreas kertoi sen hänelle (Johannes 1:41).
V: Pietari kuuli, että Jeesus oli Kristus, (vain vähäisen) luottamuksen perusteella veljeltään Andreakselta Johanneksen evankeliumin 1:41 kohdassa, mutta vasta myöhemmin, Matteuksen evankeliumin 16:17 kohdassa, Pietari tiesi varmasti Pyhän Hengen johdatuksen kautta, että Jeesus oli Kristus.
K36: Salliko Jeesus opetuslastensa pitää mukanaan sauvan matkallaan? (a) Kyllä (Mark. 6.) (b) Ei (Matt. 10:9; Luuk. 9:3).
V: Jeesus olisi voinut antaa erilaisia ohjeita eri matkoille. Toisaalta kyseessä voi hyvinkin olla pelkkä kirjoitusvirhe, jossa Markuksen evankeliumin säilyneissä kopioissa on korvattu sana ”ei” sanalla ”vain”. Kreikassa ero sanojen ”vain” ja ”ei” välillä on kahden kirjaimen kreikkalaisen sanan ei lisääminen.
Kysymys 37: Luuliko Herodes, että Jeesus oli Johannes Kastaja? (a) Kyllä (Matteus 14:2; Markus 6:16). (b) Ei (Luukas 9:9)
V: Luukkaan evankeliumin 9:7 mukaan Herodes oli hämmentynyt, joten hän ei tiennyt, mitä ajatella. Luukkaan evankeliumin 9:7–9 sanoo: ”Kun tetrarkki Herodes kuuli kaikesta, mitä oli tapahtumassa, hän oli hämmentynyt. Sillä toiset sanoivat, että Johannes oli noussut kuolleista, toiset, että Elia oli ilmestynyt, ja toiset taas, että joku muinainen profeetta oli noussut esiin. ’Minä mestasin Johanneksen’, sanoi Herodes, ’mutta kuka on tämä mies, josta kuulen tällaisia asioita? ’ Ja hän yritti jatkuvasti nähdä Jeesuksen.”
Matteuksen evankeliumin 14:2:ssa Herodes sanoo palvelijoilleen: ”Tämä on Johannes Kastaja; hän on noussut kuolleista!” Markuksen evankeliumin 6:16:ssa sanotaan samankaltaisesti: ”Johannes, jonka minä mestasin, on noussut kuolleista!” On syytä muistaa, että kreikankielisessä tekstissä ei ollut välimerkkejä. Se, mikä tässä on merkitty huutomerkillä, olisi voinut olla kysymysmerkki.
Kysymys 38: Tunnistiko Johannes Kastaja Jeesuksen ennen tämän kasteita? (a) Kyllä (Matteus 3:13–14). (b) Ei (Johannes 1:32, 33).
V: Muistakaa, että Johannes Kastaja ja Jeesus olivat serkkuja, joten Johannes tunsi Jeesuksen jo ennestään. Henki kuitenkin vahvisti, että Jeesus oli Messias kasteen aikana, juuri sillä hetkellä, kun Jeesus nousi vedestä (Matteus 3:13–14). Johannes ei olisi nähnyt tätä vahvistusta, ellei hän olisi nähnyt Hengen laskeutuvan Jeesuksen päälle kyyhkysen muodossa. Johanneksen evankeliumin 1:32, 33 ei kerro, milloin Johannes näki Hengen laskeutuvan Jeesuksen päälle. Sen sijaan siinä kerrotaan, kuinka Johannes kertoi muille nähneensä Hengen laskeutuvan Jeesuksen päälle kyyhkysen muodossa. Koska Johanneksen evankeliumissa ei täsmennetä, milloin Jeesus kastettiin, on virheellistä väittää, että Johannes sanoisi tämän tapahtuneen Jeesuksen kasteen jälkeen.
K39: Tunnistiko Johannes Kastaja Jeesuksen tämän kasteen jälkeen? (a) Kyllä (Joh. 1:32, 33). (b) [väitetysti] Ei (Matt. 11:2).
V: Matteuksen evankeliumin 11:2 ei sano, että Johannes ei enää tunnistanut Jeesusta. Pikemminkin Johannes oli epäilyksen vaiheessa ja haastoi Jeesuksen todistamaan maailmalle, kuka Hän oli.
Kysymys 40: Mitä Jeesus sanoi Johanneksen evankeliumin mukaan omasta todistuksestaan? (a) ”Jos minä todistan itsestäni, minun todistukseni ei ole totta” (Joh. 5:31).
(b) ”Vaikka todistaisinkin itsestäni, todistukseni on totta” (Joh. 8:14).
V: Johanneksen evankeliumin 5:31 kohdassa Jeesus tarkoitti, että jos joku, mukaan lukien hän itse, olisi ainoa todistaja itsestään, todistusta ei pidettäisi pätevänä puolueettomassa tuomioistuimessa. On järjetöntä ajatella, että Jeesus sanoisi kieltäytyvänsä väittämästä olevansa Messias tai Jumalan Poika.
Samoin Johanneksen evankeliumin 8:14:ssä Jeesus sanoo, että vaikka hän on todistaja, hän ei ole ainoa todistaja itsestään; myös Isä on todistaja hänen puolestaan. Tämä todistus vahvistettiin Jeesuksen ihmeillä.
Kysymys 41: Kun Jeesus saapui Jerusalemiin, puhdistiko Hän temppelin samana päivänä?
(a) Kyllä (Matteus 21:12).
(b) Ei. Hän meni temppeliin ja katseli ympärilleen, mutta koska oli jo hyvin myöhä, hän ei tehnyt mitään. Sen sijaan hän meni Betaniaan viettämään yötä ja palasi seuraavana aamuna puhdistamaan temppelin (Mark. 11:1–17).
V: Jeesus saapui Jerusalemiin voitonkulkueella ja vietti yön siellä. Seuraavana päivänä Jeesus saapui jälleen Jerusalemiin ja ajoi sitten rahanvaihtajat temppelistä. Matteuksen evankeliumin 21:11–12 jättää pois yön viettämisen ja uudelleensaapumisen Jerusalemiin, mutta yksityiskohtien pois jättäminen ei ole virhe.
K42: Evankeliumeissa kerrotaan, että Jeesus kirosi viikunapuun. Kuiviko puu heti?
(a) Kyllä. (Matteus 21:19).
(b) Ei. Se kuivui yön aikana (Mark. 11:20).
(En ole tähän asti ymmärtänyt, miksi Jeesus kirosi viikunapuun keskellä
kevään keskellä?????)
V: Markus 13:28–29 osoittaa, että viikunapuu symboloi juutalaista kansaa, ja hedelmien puuttuminen kuvaa sitä, että suurin osa juutalaisista ei hyväksynyt Jeesusta.
Jeesus kirosi viikunapuun todennäköisesti kahdesti. Hän kirosi sen eräänä aamuna [maanantaina tai tiistaina] Markuksen evankeliumin 11:12–14 mukaan ja sitten seuraavana päivänä Matteuksen evankeliumin 21:18–19a mukaan. Vaikka ei mainita, milloin kuolemisprosessi alkoi, puu kuivui välittömästi sen jälkeen, kun se oli kirottu toisen kerran Matteuksen evankeliumin 21:19b–22 mukaan. (ks. myös Markus 11:20–25). Juuri näin kävi juutalaisille. Kansakunta oli kirouksen alla hylättyään Jeesuksen Golgatalla, mutta välittömiä seurauksia ei näkynyt. Sen jälkeen seurasi kuitenkin levottomuuksien kausi roomalaisia vastaan sekä juutalaisten harjoittama kirkon vaino. Myöhemmin juutalaiset kapinoivat roomalaisia vastaan, ja Jerusalem tuhoutui vuonna 70 jKr.
Viikunapuu kirottiin, koska se oli Israelin kansan symboli, mutta asiasta löytyy lisätietoja. Teos *Hard Sayings of the Bible*, s. 441–442, joka perustuu W. M. Christien artikkeliin ”The Barren Fig Tree”, tarjoaa lisätietoja. Siinä kerrotaan, että maaliskuun loppupuolella viikunapuille alkaa ilmestyä lehtiä, ja niihin kasvaa pieniä, palestiinalaisarabian kielellä taqshiksi kutsuttuja nystyröitä, jotka ovat kooltaan vihreiden manteleiden kokoisia. Nämä putoavat pois, koska ne eivät ole oikeita viikunoita, mutta talonpojat syövät niitä silti, kun heillä on nälkä. Jos viikunanlehdet kuitenkin ilmestyvät ilman taqshia, viikunoita ei tule.
Kysymys 43: Kun Paavali oli matkalla Damaskoon, hän näki valon ja kuuli äänen. Kuulivatko hänen seurassaan olleet äänen? (a) Kyllä (Apostolien teot 9:7). (b) Ei (Apostolien teot 22:9).
V: Apostolien teoissa 9:7 Saulin/Paavalin seurue kuuli vain äänen (Apostolien teot 9:7). Kuitenkin, toisin kuin Apostolien teoissa 22:9, he eivät kuulleet Hänen ääntään, joka puhui Saulille/Paavalille. Ihmiset voivat kuulla äänen, mutta eivät ymmärtää sanoja.
Kysymys 44: Kun Paavali näki valon, hän kaatui maahan. Kaatuivatko myös hänen matkakumppaninsa maahan? (a) Kyllä (Apostolien teot 26:14). (b) Ei (Apostolien teot 9:7).
V: Kun ihmiset kaatuvat maahan, he voivat myöhemmin nousta ylös ja seistä sanattomina.
K45: Selvittikö ääni heti, mitkä Paavalin tehtävät tulisivat olemaan? (a) Kyllä (Apostolien teot 26:16–18).
(b) Ei. Ääni käski Paavalia menemään Damaskoksen kaupunkiin, ja siellä hänelle kerrotaan, mitä hänen on tehtävä. (Apostolien teot 9:7; 22:10).
V: Näiden jakeiden välillä ei ole ristiriitaa: Ensinnäkin tässä ovat mainitut jakeet.
Apostolien teot 9:7 ”Saulin matkaseurue seisoi sanattomana. He kuulivat äänen, mutta eivät nähneet ketään.”
Apostolien teoissa 26:16–18 Jeesus puhuu Saulille: ”Nouse kuitenkin ylös ja seiso jaloillasi. Sillä minä olen ilmestynyt sinulle nimittääkseni sinut palvelijakseni ja todistajaksi siitä, mitä olet nähnyt minusta ja mitä minä sinulle vielä näytän. Minä pelastan sinut omasta kansastasi ja pakanakansojen keskuudesta. Minä lähetän sinut heidän luokseen avaamaan heidän silmänsä, jotta he kääntyisivät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo, jotta he saisivat syntien anteeksiannon ja perinnön niiden joukossa, jotka ovat pyhitettyjä uskossa minuun.”
Apostolien teot 22:10 ”’Nouse ja mene Damaskoon. Siellä sinulle kerrotaan kaikki, mikä sinulle on määrätty.’
Apostolien teot 26:16–18 on hyvin laaja hahmotelma siitä, kuka Tarsolainen Saul tulee olemaan. Siinä ei ole yksityiskohtia siitä, mitä Saulin on määrä tehdä, paitsi että hän jollain tavalla avaa heidän silmänsä ja kääntää heidät pimeydestä valoon. Ei, se ei vaatinut vain opiskelua Damaskoksessa, vaan seitsemän vuoden opiskelua Arabiassa, ennen kuin Paavali tiesi tarkalleen, mitä tehdä ja miten se tehdään.
Kysymys 46: Mitä Juudas teki verirahalla, jonka hän sai Jeesuksen pettämisestä?
(a) Hän osti pellon (Apostolien teot 1:1)
(b) Hän heitti kaiken temppeliin ja lähti pois. Papit eivät voineet laittaa verirahaa temppelin kirstuun, joten he käyttivät sen pellon ostamiseen, jonne haudattiin muukalaisia (Matteus 27:5).
V: Molemmat, vaikkakin ensimmäinen vaihtoehto on epäsuora. Juudas heitti rahat temppeliin. Papit käyttivät rahat pellon ostamiseen Juudaksen nimissä.
K47: Miten Juudas kuoli?
(a) Kun hän oli heittänyt rahat temppeliin, hän lähti pois ja hirtti itsensä (Matteus 27:5).
(b) Kun hän oli ostanut pellon pahantekonsa hinnalla, hän kaatui pää edellä ja repeytyi keskeltä auki, ja kaikki hänen sisälmyksensä valuisivat ulos (Apostolien teot 1:1).
V: Sallikaa minun esittää karmea kysymys. Kun ihminen on hirttäytynyt, ja jos kukaan ei laske ruumista alas eikä eläimet vie sitä pois, kun se roikkuu puussa, mitä ruumiille tapahtuu? Luuletteko, että se pysyy ehjänä ikuisesti? – Ei tietenkään.
On myös mahdollista, että Juudas yritti hirttäytyä kallion reunalta, mutta epäonnistui, koska köysi katkesi.
K48: Miksi peltoa kutsutaan ”Veripelloksi”?
(a) [Väitetysti] koska papit ostivat sen verirahalla (Matteus 27:7–8).
(b) Juudaksen verisen kuoleman vuoksi siellä (Apostolien teot 1:19).
V: Näiden kahden kohdan välillä ei ole ristiriitaa.
Matteuksen evankeliumin 27:7–8 ei sano, että se olisi ainoa syy, miksi papit ostivat sen verirahalla. Matteuksen evankeliumin 27. luvussa sanotaan, että a) Juudas hirtti itsensä, b) se ostettiin verirahalla ja c) se oli paikka, johon haudattiin ulkomaalaisia.
Apostolien teoissa 1:19 sanotaan vain, että Jerusalemin asukkaat kuulivat a) Juudaksen kuolemasta, b) että se oli ostettu verirahalla, ja siksi he kutsuivat sitä verikentäksi.
Kysymys 49: Halusiko Herodes tappaa Johannes Kastajan? (a) Kyllä (Matteus 14:5).
(b) Ei. Se oli Herodias, Herodeksen vaimo, joka halusi tappaa hänet.
Mutta Herodes [pelkäsi Johannes Kastajaa ja] tiesi, että tämä oli vanhurskas mies, ja piti hänet turvassa (Mark. 6:20).
V: Herodes oli tässä asiassa kaksijakoinen. Herodes halusi Johannesin tapettavan, mutta ei halunnut näyttää siltä, että hän itse olisi sen takana. Herodes saattoi pelätä Johannesia kahdesta syystä. Jos Herodes olisi järjestänyt teloituksen vain mielijohteestaan, kansa ei olisi kunnioittanut häntä lainkaan. Mutta myös sen jälkeen, kun Herodes oli pannut Johannesin vankilaan tappaakseen hänet, hän saattoi alkaa epäillä päätöstään. Jos Johannes todella oli profeetta, miten Herodes voisi seistä Jumalan edessä? Herodias ratkaisi kuitenkin kaikki Herodeksen ongelmat ja epäröinnin saamalla tyttärensä pakottamaan Herodeksen lupaamaan Johannes Kastajan surmaamisen. Toisin sanoen, ainakin tässä elämässä Herodias ratkaisi Herodeksen ongelmat.
Kysymys 50: Kuka oli Jeesuksen kymmenennen opetuslapsen luettelossa?
a) Taddeus (Matteus 10:1–4; Markus 3:13–19).
(b) Jaakobin poika Juudas on vastaava nimi Luukkaan evankeliumissa (Luukas 6:12–16).
V: Taddeus on sama henkilö kuin Jaakobin poika Juudas Luukkaan evankeliumissa 6:16 ja Apostolien teoissa 1:13, samoin kuin Pietari ja Simon ovat sama henkilö. Ehkä ristiinnaulitsemisen jälkeen Taddeus ei halunnut tulla kutsutuksi Juudaksiksi, koska se olisi voinut aiheuttaa sekaannusta Juudas Iskariotin kanssa. Juudas on heprealainen nimi. Joissakin kreikkalaisissa käsikirjoituksissa lukee Taddeus, toisissa ”Lebbaeus” ja toisissa ”Lebbaeus, jota kutsuttiin/jonka lisänimeksi oli Taddeus”. Asimovin Raamatun oppaassa (s. 908) sanotaan, että ”Lebbaeus” on kreikkalainen muoto nimestä ”Levi”.
Kysymys 51: Kun Jeesus saapui Kapernaumiin, hän paransi sadanpäämiehen orjan. Tuliko sadanpäämies henkilökohtaisesti pyytämään Jeesukselta tätä? (a) Kyllä (Matteus 8:5).
(b) Ei. Hän lähetti paikalle joitakin juutalaisten vanhimpia ja ystäviään (Luukas 7:3, 6).
V: Sadanpäämies lähetti juutalaiset välittäjät; Matteus todennäköisesti jätti mainitsematta välittäjiä koskevan yksityiskohd , koska Matteus ei halunnut hämärtää sitä tosiasiaa, että Jeesus auttoi ei-juutalaista, kuten The Expositor’s Bible Commentary -teoksen 8. osan sivulla 200 todetaan. NIV Study Bible, s. 1453, lisää, että vastaavasti kun Pilatus ruoski Jeesusta Matteuksen evankeliumin luvussa 27:26, Matteus EI tarkoita, että Pilatus olisi itse ruoskinut Jeesusta, vaan että hän käski ruoskia Jeesuksen.
Kysymys 52: Nousiko kukaan muu kuin Jeesus taivaaseen? (a) Ei (Joh. 3:13).
(b) Kyllä. ”Ja Elia nousi pyörremyrskyn voimalla taivaaseen” (2. Kuninkaiden kirja 2:11).
V: Tämä vastaus edellyttää kristillisen teologian perusteellista ymmärtämistä. Kun Vanhan testamentin uskovien elämä maan päällä oli päättynyt, he menivät elämään Jumalan luo paratiisiin, jota Luukkaan evankeliumissa 16:22 kutsutaan myös Abrahamin helmaksi. Kukaan ei kuitenkaan mennyt taivaaseen, jossa Jeesus nyt on, ennen kuin Jeesus kuoli ja nousi kuolleista. Siksi Jeesus sanoi oikealla puolellaan olleelle varkaalle: ”Tänään olet minun kanssani paratiisissa.”
Kysymys 53: Kenelle midianilaiset myivät Joosefin? (a) ”Ishmaelilaisille” (1. Mooseksen kirja 37:2). (b) ”Potifarille, faraon virkamiehelle” (1. Mooseksen kirja 37:36).
V: Vastauksen pitäisi olla ilmeinen. Jaakobin muut pojat eivät matkustaneet tuolloin Egyptiin, jossa Potifar asui. He myivät Joosefin suoraan ismaelilaisille, jotka puolestaan myivät hänet Potifarille. Ismaelilaiset eivät halunneet Joosefia orjaksi; he olivat vain kuljettajia, jotka välittivät hänet Potifarille.
K54: Kuka toi Joosefin Egyptiin?
(a) Ismaelilaiset ostivat Joosefin ja ”veivät hänet Egyptiin” (1. Mooseksen kirja 37:25, 27).
(b) ”Midianilaiset olivat myyneet hänet Egyptissä” (1. Mooseksen kirja 37:36).
(c) Joosef sanoi veljilleen: ”Minä olen teidän veljenne Joosef, jonka te
myitte Egyptiin” (1. Mooseksen kirja 45:4).
V: Vaikka joko ”midianilaiset” tai ”ismaililaiset” voisi olla kirjoitusvirhe, on olemassa toinenkin selitys. Midianilaiset ja ismaililaiset eivät olleet erillisiä kansoja, ja näitä kahta termiä käytettiin keskenään vaihdellen. Vielä nykyäänkin arabit polveutuvat Bahrainissa asuneiden kanaanilaisten serkuista sekä muista seemiläisistä ja hamilaisista kansoista ja muista esi-isistä, jotka eivät polveudu Ismaelista. Kun arabit sanovat polveutuvansa Ismaelista, siinäkin on jonkin verran totuutta, koska nämä kansat solmivat keskenään avioliittoja. Lisäksi Abrahamilla oli seitsemän muuta poikaa Keturan kautta, ja joitakin näistä olivat Midian, Seba ja Dedan.
Mitä tulee kohtaan c), Joosefin veljet myivät hänet Egyptiin epäsuorasti arabikauppiaiden välityksellä.
Kysymys 55: Kuka tappoi Goljatin? (a) Daavid (1. Samuelin kirja 17:23, 50). (b) Elhanan (2. Samuelin kirja 21:19).
V: Säilyneissä versioissamme 2. Samuelin kirjasta 21:19 on ilmeisesti kopiointivirhe, jossa on jätetty pois lause ”Lahmi, jonka veli oli”
1. Aikakirja 20:5 kertoo, että Elhanan tappoi Lahmin, Goljatin veljen.
Tämä kopiointivirhe on helppo jäljittää teoksen *Hard Sayings of the Bible* sivuilta 212–213, jossa esitetään kattava hepreankielinen analyysi.
Kysymys 56: Kuka tappoi Saulin? (a) ”Saul otti oman miekkansa ja heittäytyi sen päälle. . . . Niin Saul
kuoli...” (1. Samuelin kirja 31:4–6). (b) Amalekilainen surmasi hänet (2. Samuelin kirja 1:1–16).
V: Saul tappoi itsensä. 2. Samuelin kirjan 1:1–16 ei sano, että amalekilainen tappoi Saulin. Sen sijaan siinä kerrotaan, että amalekilainen väitti Daavidille tappaneensa Saulin. Amalekilainen valehteli palkkion toivossa, mutta Daavid teloitti hänet sen sijaan.
K57: Miksi Vanha testamentti [väitetysti] opettaa, ettei helvettiä ole, kun taas Uusi testamentti opettaa, että se on olemassa? ”Asteittaisen ilmoituksen” käsite ei selitä raamatuntekstien välisiä ristiriitoja.
V: Vanha testamentti opettaa kyllä helvetistä, vaikkakaan ei yhtä selvästi.
”Mutta sinut viedään tuonelaan, kuilun syvimpiin syövereihin.” Jesaja 14:15
”Kuka meistä voi asua kuluttavan tulen keskellä? Kuka meistä voi asua ikuisten liekkien keskellä?” Jesaja 33:14
Kuilu: Job 33:24; Psalmi 30:9
Hesekielin kirjan 32:18–31 on pitkä kuvaus kuilussa olevista. Siinä sanotaan jo kuilussa olevasta faraosta, että hän näkee siellä muut ja saa lohtua heidän suuresta joukostaan.
Jesaja 66:24 sanoo, että mato ei kuole eikä tuli sammu niille, jotka taistelivat Jumalaa vastaan.
Lopuksi, kuinka kauan helvetti kestää? Tuli, jonka Jumala on sytyttänyt niitä vastaan, jotka Häntä vihaavat, palaa ikuisesti. (Jeremia 17:4)
Kysymys 58: Miksi suurin osa Vanhasta testamentista opettaa, ettei tuonpuoleista ole olemassa (ks. esim. Saarnaaja 9:5–6), kun taas Vanhan testamentin myöhemmät kirjoitukset ja Uusi testamentti opettavat toisin?
V: Se ei opeta haudan jälkeistä elämää kuten islam, mutta se opettaa, että tuonpuoleinen on olemassa.
”Ja monet, jotka nukkuvat maan tomussa, heräävät, toiset iankaikkiseen elämään, toiset häpeään ja iankaikkiseen halveksuntaan.” Dan 12:2
”Mutta Jumala lunastaa minun henkeni tuonelasta, sillä Hän vie minut varmasti luokseen.” Ps 49:15
”Viisaan elämän tie vie ylöspäin, jotta hän välttyisi laskeutumasta tuonelaan.” Sananlaskut 15:24
Job 19:26–27 – ”Vaikka ihoni tuhoutuisi, silti lihassani minä näen Jumalan. Minä näen Hänet omin silmin; silmäni katsovat Häntä, eivätkä Häntä vieraana. Kuinka sydämeni kaipaa minussa!”
Tuonpuoleisessa on paikka heille, Job 26:6; Psalmi 139:8
2. Samuelin kirjassa 12:23, kun Daavid sanoi menevänsä kuolleen poikansa luo, mutta että poika ei tule takaisin hänen luokseen, Daavid oletti pojan edelleen olevan olemassa, mutta ettei hän ollut tuhoutunut.
Daavid sanoi Psalmin 23:6:ssa, että hän asuu Herran huoneessa ikuisesti
Daavid ennusti Psalmin 16:10:ssä, ettei Jumala jättäisi hänen [Pyhän] sieluaan tuonelaan.
Vaikka vanhurskas palvelija surmattaisiin, hän saisi nähdä jälkeläisensä Jesaja 53:10–11:
(lainaukset ovat BSB-käännöksestä)
Vaikka Vanha testamentti ei ole yhtä selkeä kuin Uusi testamentti, sekä Vanhasta että Uudesta testamentista puuttuu toinen käsite: muslimiteologian mukaan hautausmaalla vielä mätänevissä ruumiissaan olevien ihmisten piina. Pahoittelen seuraavan osion pituutta, mutta se on välttämätöntä, jotta tämä voidaan asianmukaisesti osoittaa muslimiteologiassa.
Haudan piina on tosiasia. Sunan Nasa’i, osa 2, nro 1311, s. 199
Ihmiset ovat ensin haudassa. Sitten he menevät taivaaseen tai helvettiin. Ibn-i-Majah, osa 5, nro 4268, s. 500, 501
Kaikki muslimit, marttyyreja lukuun ottamatta, joutuvat oikeuden eteen haudoissaan. Sunan Nasa’i, osa 2, nro 2057, s. 533; Bukhari, osa 1, nro 184, s. 126
Muslimit kokevat jonkin verran kärsimystä haudoissaan. Sunan Nasa’i, osa 2, nro 2066, s. 536
Profeettojen ruumiit ovat elossa haudoissaan, ja he voivat kuulla. Abu Dawud, osa 1, alaviite 514, s. 269
Eräänä yönä Muhammed näki, että Mooses rukoili haudassaan. Sunan Nasa’i, osa 2, nro 1637, s. 1640
Muslimit kuulevat haudoissaan ihmisten askelten äänen. Sunan Nasa’i, osa 2, nro 2054–2055, s. 531–532
Uskottomia rangaistaan haudoissaan, jos heidän perheensä itkevät heidän puolestaan. Sunan Nasa’i, osa 2, nro 1851–1862, s. 477–451
Muhammed kuuli kahden kuolleen kärsivän piinaa haudoissaan. Sunan Nasa’i, osa 2, nro 2072A, osa 2, nro 2072B, s. 539
Eräs juutalaisnainen kuoli, ja Muhammed sanoi, että hänen sukulaistensa suru piinasi häntä haudassaan. Ibn-i-Majah, osa 2, nro 1595, s. 446
Juutalaisia kidutetaan haudoissaan. Sunan Nasa’i, osa 2, nro 2063, s. 535
Eräs juutalaisnainen väitti, että ihmisiä kidutettiin haudassa, koska he olivat likaantuneet virtsalla. Sunan Nasa’i, osa 2, nro 1348, s. 217
Eräs henkilö kidutettiin haudassaan, koska hän oli likaantunut virtsalla. Bukhari, 1, nro 215, 217, s. 141, 142; Ibn-i-Majah, 1, nro 347–349, s. 198–199
Juutalainen, joka kielsi muita juutalaisia viiltelemästä itseään kohdissa, joihin virtsaa oli pudonnut, rangaistiin haudassaan. Abu Dawud 1, nro 22, s. 6
Se, että Muhammed asettaa tuoreen oksan haudalle, voi hyödyttää epäuskoista kuollutta. Sahih Muslim, osa 1, nro 575, 576 ja alaviite 496, s. 171–172
Jopa Muhammed etsi turvaa haudan piinalta. Sunan Nasa’i, osa 2, nro 2065, s. 535; osa 2, nro 2069, s. 537; osa 2, nro 2071, s. 538
”…hän oli kuullut profeetan etsivän turvaa Allahilta haudan rangaistukselta.” Bukhari, osa 2, nro 458, s. 258.
Eräs juutalaisnainen kertoi joko Muhammedille tai eräälle muslimimiehelle, että heidät joutuisivat oikeuden eteen haudassa. Sunan Nasa’i, osa 2, nro 2068, s. 537
Eräs juutalaisnainen sanoi Muhammedille: ”Suojelkoon Allah sinua haudan piinasta.” Sen jälkeen Muhammed rukoili suojaa haudan piinalta. Sunan Nasa’i, osa 2, nro 1479, s. 281–282
Muhammed vapisi ajatellessaan haudan piinaa. Sahih Muslim, 1, nro 1214, s. 290
Suojelkoon Allah sinua haudan tuskilta. Sahih Muslim, osa 2, nro 1973, s. 428
Banu al-Najjarissa muslimit valloittivat maan ja kaivoivat epäuskoisten hautoja aarteita etsiessään. Abu Dawud, 1, nro 454, s. 118
Monijumalisten haudat kaivettiin auki ja paikka käytettiin moskeijana. Sunan Nasa’i, osa 1, nro 705, s. 444–445
Väitetty ihme, jossa Muhammed kertoi, minkä haudan tulisi kaivaa aarteen löytämiseksi. Lisäksi muslimien on sallittua kaivaa ei-muslimien hautoja, jos he saavat siitä jonkinlaista hyötyä. Abu Dawud, osa 2, nro 3082 ja alaviite 2556, s. 878
Kysymys 59: Miksi kirkko sanoo, että Jumala ei ole sekasorron aiheuttaja (1. Korinttolaiskirje 14:33), kun monet raamatunkohdat ovat selvästi ristiriidassa tämän kanssa? Katso 1. Mooseksen kirja 11:9; 2. Mooseksen kirja 14:24 ja 23:27; 5. Mooseksen kirja 7:23 ja 28:20,28; Joosuan kirja 10:10.
V: Vaikka 1. Korinttolaiskirjeen 14:33 kreikankielisellä sanalla ei ole samaa merkityskenttää kuin Vanhan testamentin sanalla, asialle on paljon yksinkertaisempi selitys. On tarkasteltava kyseisen jakeen asiayhteyttä, mikä tarkoittaa vähintäänkin sitä, että luetaan muutama jae ennen ja jälkeen kyseessä olevia jakeita. 1. Korinttolaiskirjeen 14:33 puhuu uskovien seurakunnan kokoontumisista. Tämä ei koske niitä, jotka uhmasi Jumalaa Baabelin tornissa, Moosesta takaa-ajavaa egyptiläistä armeijaa eikä israelilaisten vihollisia.
K60: Tunnettiinko Jumala nimellä Jahve jo ennen Moosesta (2. Mooseksen kirja 6:3), vai eikö häntä tunnettu (1. Mooseksen kirja 4:26, 5:29, 9:24, 22:14, 27:20, 27:27, 28:20–21)?
V: Ensin huomautus, joka ei kuulu vastaukseen, ja sitten vastaus. Yhtäältä, koska Mooses kirjoitti 1. Mooseksen kirjan omalla aikakaudellaan, ei Jaakobin aikakaudella, Mooses saattoi käyttää mitä nimeä tahansa halusi. Esimerkiksi ihmiset kirjoittavat oikeutetusti, että Kolumbus löysi Amerikan, vaikka Kolumbus ei tuntenut nimeä ”Amerikka”. Katso lisätietoja teoksesta When Critics Ask, s. 68–69. Tämä yksinään selittää kaikki paitsi 53 kohtaa, jotka ovat suoria lainauksia tai vastaavia.
Vastaus on, että 2. Mooseksen kirjan 6:3 ei sano, etteivätkö Aabraham, Iisak ja Jaakob olisi tunteneet niitä.
Toiseksi (tämä poistaa viisi 53 kohdasta).
2. Mooseksen kirjassa ei sanota, etteivät he olisi tienneet Jumalan pyhää nimeä. Siinä sanotaan vain: ”Minä ilmestyin … mutta en ilmoittanut heille nimeäni, Herra [Jahve].” Vaikka Jumala puhui tai ilmestyi ainakin Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille (8, 1, 6) yhteensä 15 kertaa, Jumala ei koskaan ilmestynyt näille miehille erityisellä tavalla, joka olisi liittynyt Hänen jumalalliseen nimeensä, kuten Jumala ilmestyi Moosekselle. Itse asiassa, kun Jaakob pyysi nimeä painittuaan 1. Mooseksen kirjan 32:29:ssä, hänelle ei nimenomaisesti annettu vastausta.
Kysymys 61: Oliko Jahven antama laki täydellinen (Psalmi 19:7), vai eikö se ollut (Heprealaiskirje 8:6–?
V: Daavid sanoi, että Jumalan laki oli täydellinen, koska se oli hyvä ja Jumalan tahto. Heprealaiskirjeen 8:6– ei sano, että lain määräyksissä (mitä tehdä ja mitä ei tehdä) olisi ollut mitään puutteita. Sen sijaan Heprealaiskirje osoittaa, että laista puuttui voima muuttaa ihmisen sydäntä. Oli hyvä, että papit uhrasivat uhreja, mutta lain voimattomuutta symboloi se, että heidän täytyi uhrata uhreja yhä uudelleen ja uudelleen.
Kysymys 62: Miksi kuusi kertomusta ylösnousemuksesta eivät [väitetysti] sovi yhteen? (ks.
Matteus 28, Markus 16, Luukas 24, Johannes 20–21, Apostolien teot 1:3–12, 1. Korinttolaiskirje 15:3–8.) Paavali sanoo, että ilman ylösnousemusta kristillinen usko on turha (1. Korinttolaiskirje 15:14). Miten raamatulliset kertomukset voisivat olla ristiriidassa näin tärkeän tapahtuman suhteen?
V: Niitä ei tarvitse ”sovittaa yhteen”, koska ne sopivat jo erinomaisesti yhteen. Tässä on näiden 25 tapahtuman järjestys. Numerot viittaavat tapahtumiin, joiden on tapahduttava tietyssä järjestyksessä, ja kirjaimet, kuten a, b, c, viittaavat tapahtumiin, jotka voivat tapahtua missä tahansa järjestyksessä. Lihavoidut sanat osoittavat ajan, järjestyksen ja paikan merkkejä.
Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen: Mt 28, Mk 16, Luuk. 24, Joh. 20–21
————————————————————
R1a. Kun sapatti oli ohi, Maria Magdaleena, toinen Maria [Jaakobin äiti], Salome ja muut naiset lähtivät matkalle haudalle. Mt 28:1b; Mk 16:1–3; Luuk. 24:1; Joh. 20:1
R2a. Maanjäristys tapahtui, kun enkeli heitti kiven pois. Vartijat jäivät kuin kuolleet. Mt 28:2–4
R2b. Enkeli heitti kiven pois. Mk 16:4; Luuk. 24:2
R1b. Ruumista ei löytynyt, ja kaksi ”miestä” puhuu naisille. Luuk. 24:3–8; Joh. 20:2
R3. Aamuna, jolloin Jeesus nousi kuolleista, enkeli ilmestyy naisille ja käskee heidän kertoa opetuslapsille, että heidän tulee mennä Galileaan. Matt. 28:5–7; Mark. 16:5–8
R4a. Kun naiset kiiruhtivat takaisin, Jeesus ilmestyi myös heille ja käski heidän kertoa opetuslapsille, että he menisivät Galileaan. Mt 28:8–10
R4b1. Kun naiset palasivat haudalta, opetuslapset eivät uskoneet heitä. Luuk. 24:9–11
R4b2. Pietari ja Johannes juoksevat haudalle, ja Johannes saapuu sinne ensimmäisenä. Luuk. 24:12; Joh. 20:3–9
R4b3. Sitten opetuslapset palaavat koteihinsa [Jerusalemissa]. Joh. 20:10
R4c. Vartijat kertovat asiasta pappeille; papit lahjovat heidät. Mt 28:11–15
R4d. Kun Maria itki, kaksi miestä ja sitten Jeesus ilmestyvät Maria Magdalenalle. Mk 16:9–11; Joh 20:11–18
R5. Samana päivänä tiellä Emmaukseen Jeesus ilmestyy kahdelle opetuslapselle (ei yhdellekään yhdestätoista opetuslapsesta). Hän pysyy heidän kanssaan iltaan asti. Mk 16:12; Luuk. 24:13–29
R6. Heti sen jälkeen kaksi opetuslasta kiiruhtivat takaisin Jerusalemiin (7 mailin päässä) ja kertoivat asiasta 11 opetuslapselle. Mk 16:13; Luuk. 24:33–35
R7. Jerusalemissa, samana iltana, jolloin Jeesus nousi kuolleista, kun nämä kaksi puhuivat opetuslasten kanssa, Jeesus ilmestyi ensimmäisen kerran kymmenelle opetuslapselle. Joh. 20:19–23
R8. Muut opetuslapset kertovat Tuomakselle, että he ovat nähneet Jeesuksen. Joh. 20:25
R9. Kahdeksan päivää myöhemmin Jeesus ilmestyy toisen kerran yhdelletoista opetuslapselle, mukaan lukien Tuomakselle. Mk 16:14; Joh 20:19,26–31
R10. Jeesus ilmestyy heille (kolmannen kerran) Tiberiaanmeren [Galilean] rannalla. He saavat 153 kalaa. Matt. 28:19–20; Joh. 21:1–14.
R11. Jeesus kysyy Pietarilta kolme kertaa, rakastaako Pietari Häntä. Joh. 21:15–23
R12. Galileassa Jeesus ilmestyy opetuslapsille ja antaa heille lähetyskäskyn. Mt 28:16–20; Mk 16:15–18
R13. He palaavat Jerusalemiin ja jäävät joko sinne tai sen esikaupunkialueelle Betaniaan.
R14. Kun he ovat syömässä, Jeesus käskee heidän pysyä Jerusalemissa, kunnes he saavat voiman korkeudesta. (Luuk. 24:49; Ap. t. 1:4). He noudattavat tätä käskyä. Luuk. 24:52
R15. Jeesus johdattaa heidät Betaniaan, Jerusalemin esikaupunkialueelle Öljymäen rinteelle. Luuk. 24:50
R16. Neljäkymmentä päivää ylösnousemuksen jälkeen (Apostolien teot 1:3) Jeesus nousee taivaaseen pilvien seassa. Mk 16:19; Luuk. 24:50–51; Apostolien teot 1:9–11
R17a1. Palattuaan Jerusalemiin apostolit pysyvät temppelissä. Luuk. 24:52–53
R17b. Yksitoista apostolia valitsevat Matthiasin Juudaksen tilalle. Ap. t. 1:15–26
R18. Jerusalemin helluntaina (50 päivää pääsiäisen jälkeen) apostolit täyttyvät Pyhällä Hengellä. Ap. t. 2
R19. Tämän jälkeen apostolit matkustavat vapaasti. Mark. 16:20
K63: Miksi opetuslapset olivat yllättyneitä Jeesuksen ylösnousemuksesta, vaikka Jeesus oli toistuvasti kertonut heille, että heidän tulisi odottaa sitä? (ks. Matt. 16:21, 17:22–23, 20:17–19, Mark. 9:31, 10:34, Luuk. 9:22, 18:33). Jopa enkeli muistutti naisille, että Jeesus oli kertonut heille tulevasta ylösnousemuksestaan (Luuk. 24:6–7). Miten on mahdollista, että naiset muistivat hänen sanansa (Luuk. 24), mutta opetuslapset eivät (Joh. 20:9, Luuk. 24:12)? Jopa Jeesuksen viholliset muistivat, että hän oli ennustanut nousevansa kuolleista (Matt. 27:63).
V: Jos olisin opetuslapsi, jolle tämä oli kerrottu, en todellakaan suhtautuisi välinpitämättömästi nähdessään Jeesuksen nousevan kuolleista. Etkö sinäkin olisi hämmästynyt?
K64: Miksi Jeesus [väitetysti] opettaa synoptisissa evankeliumeissa pelastusta tekojen kautta, mutta Johannes kuvaa hänen opettavan pelastusta uskon kautta?
V: Luukas tekee juuri päinvastoin kuin opettaa pelastusta teoilla tuhlaajapoika-vertauksessa Luuk. 15:11–32. Matteus ei ainoastaan opeta, että kyse on Jumalan anteliaisuudesta, ei meidän teoistamme, Matteuksen evankeliumissa 20:1–16 (vertaus viinitarhan työntekijöistä). Jeesus tekee Matteuksen evankeliumissa myös jotain hienovaraisempaa. Matteuksen evankeliumin luvuissa 5–6 Jeesus sanoo, että jos aiot elää täydellisesti, sinun on toimittava näin. Kun opetuslapset kysyvät: ”Kuka sitten voi pelastua?”, Jeesus osoittaako pelastuksen tapahtuvan Jumalan anteeksiannon kautta. Matteus opettaa armosta saatavaa pelastusta Matteuksen evankeliumin luvuissa 9:12 ja 18:23–35 jne. Koska ”Ihmisen Poika ei tullut tullakseen palvelluksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaaksi monien puolesta ”, se ei voi olla pelastus niille, jotka ansaitsevat sen, sillä Jeesuksen on lunastettava meidät.
Kuten seuraavassa vastauksessa todetaan, Johanneksen evankeliumin 14:15–24 opettaa, että ne, jotka todella rakastavat Jumalaa, tottelevat Häntä. Kuitenkaan Johanneksen evankeliumi eikä mikään muu evankeliumi sano, että tottelevaisuutemme tai tekomme olisivat pelastuksemme lähde tai syy.
K65: Miksi Johannes ei opeta evankeliumissaan, että meidän on tehtävä parannus synneistämme, kun hän toteaa, että hänen evankeliuminsa on kirjoitettu nimenomaan siksi, että ihmisille voitaisiin osoittaa, kuinka pelastua (Joh. 20:31)?
V: Johanneksen evankeliumi opettaa jopa muita evankeliumeja voimakkaammin, että jos todella rakastat Jumalaa, tottelet Häntä. Se, joka ei rakasta Jumalaa, ei tottele Häntä (Joh. 14:15–24). Eri kirjoittajat käyttivät erilaisia sanoja välittääkseen saman asian.
K66: Miksi kahden sakramentin – kasteen ja ehtoollisen – luonne ja käytäntö on jätetty Raamatussa epäselväksi, ja miksi ne aiheuttavat erimielisyyttä kirkkojen keskuudessa?
V: Luulen, että se on vähän sama kuin kun luen muslimien kommentaattoreiden kirjoituksia, joissa sanotaan, että naisten ympärileikkaus, rukousajat ja avioeron ehdot ovat keskustelunaiheita sunni-islamin koulukuntien keskuudessa, koska niitä ei ole määritelty Koraanissa.
Kaste on selvä asia, kun sen taustalla olevan merkityksen ymmärtää. Kaste tapahtuu, kun ihminen tulee osaksi Jumalan perhettä. Jotkut ajattelevat, että ihminen kuuluu Jumalan perheeseen syntymänsä kautta ihmisvanhemmille. Toiset (minä mukaan lukien) sanovat, että se todistuu, kun ihminen uskoo. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvilla on kuitenkin sisäinen ristiriita. Heidän on tehtävä ero niiden välillä, jotka uskovat ja kuuluvat Jumalan perheeseen, näkymättömään seurakuntaan, ja niiden välillä, jotka eivät usko mutta kuuluvat jollain oudolla tavalla Jumalan perheeseen, näkymättömään seurakuntaan. Jeesuksen mukaan ehtoollinen vietetään Jeesuksen ja Hänen uhrinsa muistoksi. Katolinen kirkko opetti myös, että leipä ja viini muuttuvat todellisuudessa ruumiiksi ja vereksi (ja luterilaisuus on säilyttänyt tämän uskomuksen muokatussa muodossa). Koska he eivät ymmärrä Jeesuksen vertausta, heidän on uskottava, että alkuperäisessä viimeisessä ehtoollisessa Jeesuksella oli kaksi erilaista ruumista samassa huoneessa samaan aikaan. Näin ollen asia on selvä niille, joilla ei ole ylimääräisiä ennakko-oletuksia.
Kysymys 67: Miksi Uuden testamentin kirjoittajat katsoivat voivansa vapaasti siteerata ja tulkita Vanhaa testamenttia väärin sekä yhdistellä jakeita? (ks. Matteus 3:3 verrattuna Jesaja 40:3; Matteus 12:17–21 verrattuna Jesaja 42:1–4; Matteus 13:35 verrattuna Psalmi 78:1–3; Apostolien teot 2:16–21 ja Joelin kirja 2:28–32; Apostolien teot 7:43 vs. Aamos 5:25–27; Roomalaiskirje 3:4 vs. Psalmi 51:4; Roomalaiskirje 9:33 vs. Jesaja 28:16 ja 8:14; Roomalaiskirje 10:6–8 vs. 5. Mooseksen kirja 30:12–14; Roomalaiskirje 11:9–10 vs. Psalmi 69:22–23; Roomalaiskirje 11:26–27 verrattuna Jesajan kirjaan 59:20–21; 1. Korinttolaiskirje 2:9 verrattuna Jesajan kirjaan 64:4; 1. Korinttolaiskirje 3:20 verrattuna Psalmiin 94:11; 1. Korinttolaiskirje 15:54–55 verrattuna Jesajan kirjaan 25:8 ja Hoosean kirjaan 13:14. )
V: Parafraasi ei ole väärin siteeraamista. Joskus saattoi olla heidän tapansa yhdistellä jakeita toisiinsa ja viitata vain tunnetuimpaan lähteeseen. Tämä ei ollut pelkästään heidän tapansa, vaan juutalaisten ”midrashinen” käytäntö. Matteuksen evankeliumi oli luultavasti kirjoitettu ensisijaisesti juutalaiselle yleisölle, ja Matteus käytti heidän kirjallisia tyylejään, joihin he olivat tottuneet. Muut kirjoittajat käyttivät juutalaisia kirjallisia tyylejä vähemmässä määrin, ja tietenkin Paavali oli saanut koulutuksensa fariseuksena.
K68: Miksi evankelistat käyttivät Septuagintaa, joka on Vanhan testamentin huonompi käännös? (Matteus 3:3; Luukas 4:17–21; Apostolien teot 7:43; Apostolien teot 15:17; Roomalaiskirje 10:11) Eikö Pyhä Henki innoittanut heitä käyttämään tarkempaa hepreankielistä tekstiä, jota nykyään pidetään aitoisena?
V: Kuolleenmeren kääröt ovat osoittaneet, että toisinaan Septuaginta oli lähempänä muinaista tekstiä kuin masoreettinen teksti, vaikka masoreettinen teksti olikin lähempänä useimmissa tapauksissa. Muut kirjat oli kirjoitettu kreikaksi, ja kirjoittajat käyttivät usein kreikankielistä Septuagintaa. Tärkeää on kuitenkin merkitys, ei tarkat sanat. Muuten, emme nykyään hyväksy masoreettista tekstiä sokeasti. Vaikka se onkin varsin hyvä, annamme suuremman painoarvon Kuolleenmeren kääröille. Useimmissa tapauksissa merkittävää eroa ei kuitenkaan ole.
K69: Miksi Matteus ja Pietari ottivat Vanhan testamentin kohtia pois asiayhteydestään tehdäkseen niistä profetioita, vaikka Vanhan testamentin kirjoittaja ei ollut milloinkaan viitannut niiden olevan profeetallisia (esimerkiksi Apostolien teot 1:20 verrattuna Psalmiin 69:25)?
V: Apostolien teot 1:20 viittaa henkilöön, joka petti ja vainosi Jumalan valittua. Psalmi 69:25 voi olla yleinen viittaus kaikkiin, jotka vainoavat Jumalan kansaa. Psalmi 69:25 voi siis koskea monia, jotka vainoavat Jumalan kansaa.
K70: Miksi Markus [väitetysti] viittasi väärin Vanhan testamentin profeettaan (Mark. 1:2)? (Tämä virheellinen viittaus löytyy kriittisestä tekstistä, mutta ei Textus Receptuksesta, mikä osoittaa, että varhaiskirkko oli valmis korjaamaan pyhiä kirjoituksia vaikeuksien poistamiseksi.) Miten voimme luottaa Markukseen selittämään meille Vanhan testamentin profetioita, jos hän on erehtynyt jopa lähteestä?
V: Toisaalta Markus 1:2–3 on itse asiassa peräisin kahdelta profeetalta, Malakian kirjasta 3:1 ja Jesajan kirjasta 40:3, ja mainitaan vain merkittävämpi profeetta, joka on Jesaja.
Toisaalta tämä ei ole ”Textus Receptus” -kysymys, sillä vaikka monissa varhaisissa käsikirjoituksissa mainitaan Jesaja nimeltä, toisissa sitä ei mainita. Erityisesti bysanttilaisessa käsikirjoitusperheessä sekä Alexandrinus-käsikirjoituksessa, alkuperäisessä bohairilaisessa koptinkielisessä, etiopialaisessa, armenialaisessa ja muissa käsikirjoituksissa Jesajaa ei mainita.
K71: Miksi Juuda lainaa ei-kanonista Enochin kirjaa profetiana (Juuda 14–15)? Eikö Pyhä Henki innoittanut Juudaa siitä, että Enochin kirjaa ei hyväksyttäisi kanoniin?
V: Juuda ei sanonut lainaavansa Enochin kirjaa, vaan hän sanoi lainaavansa Enoch-nimistä miestä. Enochin kirja on sekoitus totuutta ja virheitä. Se on myös koottu teos, joka koostuu ainakin viidestä osasta. Tämä lainaus on peräisin kirjan ensimmäisestä ja vanhimmasta osasta. Jos Enoch todella sanoi tämän, se, että lainaus löytyy koottu teoksesta, ei poista profetian totuudellisuutta.
K72: Miksi Matteuksen evankeliumin 2:23 lainaa olemattomaa Vanhan testamentin profetiaa? Käyttikö Matteuskin ei-kanonisia kirjoituksia?
V: Matteus sanoo: ”Häntä kutsutaan nasaretilaiseksi”. Vanha testamentti (kuten Koraanikin) kirjoitettiin alun perin ilman konsonantteja, ja sanat ”nasaretilainen” ja ”verso” ovat hepreaksi identtisiä ilman vokaaleja. Jeesuksesta ennustettiin Vanhan testamentin ”versoksi” Jesajan kirjassa 11:1, Jeremian kirjassa 23:5 ja 33:5 sekä todennäköisesti Sakarjan kirjassa 6:12. Myös Sakarjan kirjan 3:8 on erittäin mielenkiintoinen.
K73: Miksi Matteus liittää savenvalajan pellosta kertovan lainauksen Jeremialle, vaikka Jeremian kirjassa ei ole tällaista kohtaa, ja lähin vastaava kohta Vanhassa testamentissa löytyy Sakarjan kirjasta (Matteus 27:9–10; Sakarja 11:12)?
V: Ensin se, mitä jakeissa sanotaan, ja sitten muutama vastaus.
Matteuksen evankeliumin 27:9–10 mukaan a) 30 hopeakolikkoa, b) jotka Israelin kansa oli asettanut, c) käytettiin hopean ostamaan savenvalajan pelto, d) niin kuin Herra oli minulle käskenyt.
Sakarja 11:12–13 mainitsee a) 30 hopeakolikkoa, b) ne, jotka maksoivat hänelle, asettivat hinnan, c) heitettiin savenvalajalle. Siinä ei mainita peltoa eikä sitä, että Herra olisi käskenyt häntä.
Jeremian kirjassa 32:6–8 mainitaan pellon ostaminen, kuten Herra oli hänelle käskenyt.
Kristityillä on ainakin neljä vastausta.
Kirjoitusvirhe Sakarjan kohdalla – Kyseessä saattoi olla kirjoitusvirhe Sakarjan kohdalla. (Johannes Calvin oli tätä mieltä.) Itse asiassa – vaikka Calvin ei olisi voinut tietää tätä omalla aikakaudellaan – joissakin kreikankielisissä käsikirjoituksissa mainitaan Sakarja Jeremian sijaan, ja joissakin ei mainita kumpaakaan nimeä.
Käännösvirhe: Apostoli Johanneksen opetuslapsi Papias kertoo, että Matteus kirjoitti evankeliuminsa alun perin hepreaksi. Jos tämä on totta ja se käännettiin kreikaksi, tämä yksityiskohta saattoi muuttua käännöksen yhteydessä.
Jeremian kirjaamaton profetia. Sakarja 1:4 itse lainaa Jeremiaa 18:11. Sakarja 7:7 mainitsee, että hän toistaa entisten profeettojen sanoja. Teos Difficulties in the Bible, s. 139, mainitsee tämän.
Todistusketju: Yksi midraashinen käytäntö oli lainata erilaisia profetioita ja yhdistää ne toisiinsa. Tämä ei ainoastaan voisi olla niin sanottu ”todistusketju”, vaan se ei ole myöskään ennennäkemätöntä, sillä Markuksen evankeliumin 1:1 on todennäköisesti myös todistusketju.
Kysymys 74: Miksi Nebukadnessar ei tuhonnut Tyrosia, kuten Hesekiel oli profetoinut (Hesekiel 26)? Kun Aleksanteri Suuri tuhosi sen, miksi se ei jäänyt autioksi, kuten Hesekiel oli profetoinut? (ks. Hesekiel 26:14, 27:36, 28:19; Wallace B. Fleming, The History of Tyre, Columbia University Press, 1915, s. 64).
V: Nebukadnessar tuhosi Tyroksen mantereella sijainneen kaupungin täysin. Kuitenkin 13 vuotta kestäneen piirityksen aikana Tyroksen asukkaat rakensivat kaupungin uudelleen mantereen vastapäätä sijaitsevalle saarelle. Siksi syntyi paradoksi, että vaikka Nebukadnessar valloitti kaupungin, Hesekielin kirjan 29:17–18 mukaan Nebukadnessar ei saisi mitään palkkiota ryöstösaaliista.
Myöhemmin Aleksanteri Suuri tuhosi saarikaupungin, eikä sitä enää koskaan rakennettu uudelleen. Saaren päälle levitettiin kalaverkkoja, ja itse asiassa myöhemmin saari katosi kokonaan, ja sen tilalle syntyi niemimaa, jonka perustana oli Aleksanterin rakentama pengertie.
K75: Miten on mahdollista, että Jesaja ennusti Tyyron väliaikaista tuhoa, kun taas Hesekiel ennusti pysyvää tuhoa (Hesekiel 26:14,21; 27:36; 28:19 verrattuna Jesaja 23:13-1)?
V: Koska Tyros tuhoutui useammin kuin kerran, ja lopulta Tyrosilla oli kaksi sijaintipaikkaa. Jesajan kirjassa ennustettiin (ja se täyttyi), että
Tyrosin mantereella sijaitsevan kaupungin väliaikainen tuho Nebukadnessarin hallinnon aikana. Huomaa Jesaja 28:19:n yksityiskohdat.
Ezekielin kirjan 26:3–14 on, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, kiasmainen rakenne. Täydellisessä kiasmassa jokainen ajatus on esitetty symmetrisesti rinnakkain. Pronominien muutokset hepreankielisessä tekstissä ovat tässä yhteydessä tärkeitä.
Hes. 26:3 Monet kansat nousevat Tyroa vastaan
...Hes. 26:4 Ne tuhoavat Tyyron muurit ja tornit.
… Hes. 26:4,5 Minä [Jumala] teen Tyroksesta paljaan kallion, paikan, jossa levitetään kalaverkkoja.
……Hes 26:6 Sen mantereella sijaitsevat asutukset ryöstetään.
……..Hes 26:7 Babylonin Nebukadnessar hyökkää Tyroa vastaan
……Ezek 26:8 Hän [Nebukadnessar] ryöstää mantereella sijaitsevat asutuksesi.
..Hes 26:8,9 Hän tuhoaa muurit ja tornit
..Hes 26:10,11 Hänen hevosensa tulevat Tyyron porteista ja surmaavat osan kansasta.
Hes 26:12 He ryöstävät rikkaudet ja saaliin. He murtavat muurisi ja heittävät rauniot mereen.
Hes 26:13 Minä [Jumala] teen lopun heidän lauluistaan.
… Hesekiel 26:14 Minä [Jumala] teen Tyroksesta paljaan kallion, paikan, jossa levitetään kalaverkkoja.
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Septuaginta säilytti pronominit oikein 12. jakeeseen asti. Sen jälkeen se käytti sanaa ”hän” kahdesti, kun olisi pitänyt käyttää sanaa ”he”, ja sanaa ”minä” [Jumala] kerran.
2. Mitä ennustettiin:
Ennustuksessa on kolme osaa: monet kansat (he), Jumala (minä) ja Nebukadnessar (hän).
Monet kansat tulevat, ryöstävät Tyyron, tuhoavat sen muurit ja heittävät rauniot mereen.
Jumala tekee Tyroksesta paljaan kallion, paikan, jossa levitetään kalaverkkoja, ja lopettaa heidän laulunsa (tyrolaisen kulttuurin).
Nebukadnessar tulee, ryöstää mantereella sijaitsevan kaupungin, tuhoaa muurit ja tornit sekä surmaa osan kansasta.
3. Mitä ei ennustettu:
Siinä ei mainita missään, että Nebukadnessar tekisi mitään saarelle, tai mitä kansaa Jumala käyttäisi saaren muuttamiseen kalaverkkojen levityspaikaksi. Saaliin saivat ne monet kansat, ”he”, kun taas Nebukadnessar sai vain mantereen asutukset.
4. Mitä tapahtui:
Assyrialaiset yrittivät jo ennen Hesekielin profetiaa viiden vuoden ajan turhaan vallata mantereen kaupungin vuosina 726/724 eKr. He yrittivät uudelleen ja epäonnistuivat vuonna 664 eKr.
Babylonin kuningas Nebukadnessar piiritti Tyrosia 13 vuoden ajan vuosina 586/585–573 eKr. He onnistuivat tuhoamaan mantereen kaupungin. Vanhan Tyrosin asukkaat muuttivat kuitenkin jo olemassa olleeseen Uuteen Tyrosiin saarelle (leveys 700–750 metriä), joka sijaitsi mantereen kaupungin vastapäätä. Tyroslaisten laivasto esti babylonialaisia hyökkäämästä saarikaupunkiin.
Makedonian Aleksanteri valloitti mantereella sijaitsevan kaupungin ja käytti raunioita rakentaakseen 200 jalkaa (60 metriä) leveän ja puolen mailin (600–750 metriä) pituisen pengertien (keinotekoisen maasillan), joka yhdisti mantereen saarikaupunkiin. Seitsemän kuukauden kuluttua hän valloitti saarikaupungin vuonna 332 eKr. Encyclopedia Britannica mainitsee, että Tyrosin valloituksessa hän käytti aluksia monista maista: Sidonista, Kyprokselta, Rodokselta, Malluksesta, Solista, Lykian alueelta ja tietenkin Makedoniasta. Aleksanterin armeija surmasi aluksi 8 000 ihmistä, ristiinnaulitsi myöhemmin 2 000 ja orjuutti loput 30 000. (Anchor Bible Dictionary, osa 6, s. 687, kertoo, että aluksi surmattiin 6 000 ihmistä, myöhemmin ristiinnaulittiin 2 000, 30 000 myytiin orjiksi ja 15 000 pelastettiin sidonilaisten toimesta.)
Katso teoksista *Encyclopedia of Bible Difficulties*, s. 276–278, ja *The Bible Knowledge Commentary: Old Testament*, s. 1279, lisätietoja siitä, kuinka pronominit ”hän” ja ”he” viittaavat kaksivaiheiseen tuhoon. Teos *735 Baffling Bible Questions Answered*, s. 187, muistuttaa, että kaksivaiheisuuden ajallista ulottuvuutta ei ole tarkemmin määritelty. Katso myös teoksesta *When Critics Ask*, s. 287, lisätietoja.
K76: Miksi Egyptin historiassa ei ollut 40 vuoden jaksoa, jolloin koko maa olisi ollut vailla ihmisiä ja eläimiä, kuten profetoitiin Hesekielin kirjassa 29:11–12?
V: Hesekielin kirjassa 29:11–12 sanotaan vain, että Egyptin alue Migdolista Aswaniin, Elefantinasaaren vastapäätä ja (Kushin rajalla), olisi autio 40 vuoden ajan. Migdol sijaitsee todennäköisesti Niilin suistossa. Meillä ei ole egyptiläisiä asiakirjoja ajalta, joka ulottuu Babylonian valloituksesta (568 eKr.) siihen asti, kun persialaiset valloittivat Babylonin vuonna 539 eKr. Yleensä persialaiset sallivat maanpakoon joutuneiden kansojen palata kotimaahansa. Katso lisätietoja teoksesta The Expositor’s Bible Commentary, osa 6, sivut 891–892.
K77: Kun Aadam ja Eeva söivät kielletyn hedelmän, miksi Jumala valehteli seurauksista (1. Mooseksen kirja 2:17) (jotkut nykyaikaiset käännökset pehmentävät Jahven lausuntoa siitä, että Aadam kuolisi ”sinä päivänä”, ja peittävät siten ongelman), kun taas käärme puhui totta (1. Mooseksen kirja 3:5, 22)?
V: Milloin rangaistus ja kuolemanprosessi alkoivat? Ne alkoivat sinä päivänä, kun he söivät kiellettyä hedelmää. Muuten, myös ortodoksisen sunnimuslimien teologian mukaan Aadam ja Eeva eivät kuolleet sinä päivänä, mutta heidän syntinsä vaikutti pitkällä aikavälillä heihin ja heidän lapsiinsa.
”Se, mikä ajoi teidät paratiisista, oli isänne Aadamin synti.” Sahih Muslim 1:380, s. 132
Aatamiin perustuva perisynnin käsite, jossa mainitaan muiden kuin Allahin palvominen ja murha. Bukhari, osa 4, nro 551–552, s. 347–348
Aadam kantaa osavastuun jokaisesta sielusta, joka on surmattu väärin. al-Tabari, osa 1, s. 315
Eeva oli alun perin älykäs; Allah teki hänestä tyhmän lankeemuksen jälkeen. al-Tabari, osa 1, s. 280, 281
Toisaalta taivaassa Aadam väitti Moosekselle, ettei hän ollut syyllinen ihmiskunnan lankeemukseen, koska Jumala oli sen ennalta määrännyt. Joten taivaassa Aadam syytti Jumalaa! Bukhari, osa 8, nro 611, s. 399; osa 9, nro 606, s. 448–4499; Sahih Muslim, osa 4, nro 6411, 6412, s. 1396; Ibn-i-Majah, osa 1, nro 80, s. 47–48; Abu Dawud, osa 3, nro 4684–4686, s. 1317–1318
Aadam totteli Jumalaa ja söi puusta. Bukhari, osa 6, nro 236, s. 199; al-Tabari, osa 1, s. 275
Aadamin katumus kuitenkin hyväksyttiin. Sunan Nasa’i, osa 2, nro 1433, s. 259
K78: Miksi Lotia ei tuomittu siitä, että hän antoi tyttärensä Sodoman miesten hyväksikäytettäväksi (1. Mooseksen kirja 19:8)? Raamattu jopa kutsuu häntä vanhurskaaksi (2. Pietarin kirje 2:7)!
V: Lot oli asunut Sodomassa jo pitkään, ja hän luultavasti tiesi, ettei miehillä ollut mitään syytä haluta hänen tyttäriään (jotka olivat jo naimisissa sodomalaisten kanssa). Lot yritti luultavasti viivyttää heitä. Se ei kuitenkaan vieläkään oikeuta hänen tarjoustaan. Uskon, että hän oli tuolloin epätoivoinen mies, ja hänen epätoivonsa sai hänet tekemään syntiä sen sijaan, että hän olisi luottanut Jumalaan. Lot ei ollut synnitön, mutta hän eli yleisesti ottaen vanhurskasta elämää, ja uskon, että hän katui tekoaan ja sai siihen anteeksi.
Raamattu ei hyväksy Lotin toimintaa tässä tilanteessa; se vain kertoo siitä. Jos Raamattu olisi pelkkää ”propagandaa”, voisi odottaa, että se kertoisi kaikesta positiivisesta eikä mainitsisi mitään negatiivista. Raamattu ei kuitenkaan ole propagandaa, vaan Jumalan totinen sana, ja se kertoo rehellisesti ihmisten elämästä, puutteineen ja kaikkea.
K79: Miten kristityt voivat väittää, että Yhdysvaltain perustuslain ensimmäisen lisäyksen takaama uskonnonvapaus perustuu juutalais-kristilliseen etiikkaan, kun 5. Mooseksen kirjan 13:6–10 ja 17:2–7 ovat tämän kanssa suorastaan ristiriidassa?
V: Tässä saatat olla oikeassa. 5. Mooseksen kirjan 13:6–10 ja 17:2–7 viittaavat Vanhan testamentin teokratiaan. Uudessa testamentissa ei esiinny pakottamista, mutta ei ole tarkkaa sanoa, että juuri tämä takuu olisi juutalais-kristillistä etiikkaa.
K80: Miten karhun raatelema voi olla oikeudenmukainen rangaistus nimittelystä (2. Kuninkaiden kirja 2:23–24)? Eikö tämä ole ristiriidassa Jumalan oman käskyn ”silmä silmästä, hammas hampaasta” kanssa?
V: Ei, vastauksessa on otettava huomioon neljä seikkaa.
1. Elisa ei ollut ristiriidassa Jumalan käskyn kanssa, koska Elisa ei tappanut ketään. Elisa ei lähettänyt karhuja, vaan Jumala lähetti ne tappamaan nuorisojoukon, joka oli uhkaillut profeettaa.
2. Tässä käytetty hepreankielinen sana ”nuori” voi tarkoittaa jopa noin 20-vuotiaita ihmisiä. Joosef oli ”nuori” 1. Mooseksen kirjan 37:2:ssa, samoin kuin Abramin armeijan sotilaat 1. Mooseksen kirjan 14:25:ssa.
3. Nuorisojengit saattoivat olla väkivaltaisia tuolloin aivan kuten nykyäänkin.
4. Mutta koska otit esille pyhän kirjan, joka hyväksyy murhan, kannattaisi ehkä tutustua al-Khidrin/Khadrin tarinaan suura 18:63–82:ssa. Hän oli murhaaja, josta mainitaan toimineen oikein ja joka oli viisaampi kuin Mooses, Bukharin teoksen 1. osan 124 luvun sivun 92 ja Abu Dawudin teoksen 3. osan numeroiden 4688–4690 sivun 1319 mukaan.
K81: Miksi Mooses, Esra, Jeesus ja Paavali ovat kaikki [väitetysti] eri mieltä avioliitosta ja avioerosta? Mooses salli avioeron, Jeesus kielsi sen mutta salli sen myös, Paavali salli sen, ja Esra jopa käski sitä Jumalan lepyttämiseksi (Esra 10). Miten rehellisen kristityn pitäisi tietää, miten toimia tässä asiassa?
V: Haluan esittää hyvin samankaltaisen kysymyksen termeillä, joita muslimit ymmärtävät, ja vastata sitten Raamattuun liittyvään kysymykseen. Miksi Muhammed oli eri mieltä itsensä kanssa väliaikaisesta avioliitosta (mu’tah)? Muhammed salli väliaikaisen avioliiton, eli avioliiton, joka päättyisi automaattisesti tietyn ajan kuluttua, kuten viikon tai kuukauden kuluttua. Sitten Muhammed (ilmeisesti hieman epäselvällä tavalla) kielsi väliaikaisen avioliiton Khaibarissa. (Bukhari, osa 5, kirja 59, nro 527, s. 372; 7:50,52, s. 36,37; Ibn-i-Majah, osa 3, nro 1961,1963, s. 180,182). Tämä ei ilmeisesti ollut kovin selkeää, sillä šiialaiset ja jotkut sunniit uskovat edelleen, että väliaikainen avioliitto on nykyään sallittua.
Mitä tulee Raamattuun, miksi esittää kysymyksiä, joihin Jeesus on jo vastannut? Jeesus kielsi avioeron (paitsi uskottomuuden perusteella), ja Jeesus sanoi, että tämä oli muutettu Vanhan testamentin säännöksistä. Syy siihen, miksi se sallittiin Vanhassa testamentissa, oli se, että ihmisten sydämet olivat kovia (Matteus 19:7–9). Esra käski juutalaisia miehiä eroamaan pakananaisista, joiden kanssa heidän ei olisi alun perinkään pitänyt mennä naimisiin. Yksinkertaisesti sanottuna: kun Jeesus kumoaa ja lisää jotain Vanhaan testamenttiin, rehelliset kristityt seuraavat Jeesusta.
Jos avioero on sinulle huolenaihe, voisitko ehkä selittää seuraavaa:
Islamissa mies voi erota vaimostaan mistä tahansa syystä. Bukharin teoksen 3. osan nro 859 (s. 534) mukaan mies voi erota ”vaimossaan olevan epämiellyttävän seikan vuoksi, kuten vanhuuden tai vastaavan”.
’Umar käski poikaansa ’Abd Allahia eroamaan vaimostaan, mutta tämä kieltäytyi, koska rakasti vaimoaan. Niinpä ’Umar meni Muhammedin luo, ja Muhammed käski häntä eroamaan vaimostaan. Abu Dawud, osa 3, nro 5119, s. 1422
Muhammed käski adoptiopoikaansa Zaidia erottamaan Zainabin, ja sen jälkeen Muhammed meni naimisiin Zainabin kanssa. Zaidilla ei ollut valinnanvaraa, koska Muhammed lausui suuran 33:36–38. Muslimit uskovat, että Koraani on luomaton ja kirjoitettu taivaassa olevaan tauluun, mutta suura 33:36–38 mainitsee Zaidin nimeltä ja sanoo, ettei hänellä ollut mitään valinnanvaraa Zainabin erottamisessa. Myöhemmin Zainab bint Jahsh ”tottui kerskailemaan profeetan muiden vaimojen edessä ja tapasi sanoa: ’Allah naitti minut (profeetan kanssa) taivaissa.’” Bukhari, osa 9, nro 517, s. 382. Katso myös osa 9, nro 516, 518, s. 381–383.
’Umar sanoi, että Muhammad erosi Hafsasta (peruutettavissa oleva avioero) ja otti hänet sitten takaisin. Abu Dawud, osa 2, nro 2276, s. 619
Miehen on erotettava vaimonsa, jos hänen isänsä niin käskee. Ibn-i-Majah, osa 3, nro 2088–2089, s. 259–260
Kaksi muslimimiestä olivat hyviä ystäviä, joten toinen mies kysyi toiselta, minkä vaimonsa tämän pitäisi erota, jotta toinen voisi mennä naimisiin tämän kanssa. Bukhari, osa 5, kirja 58, nro 125, s. 82
Eräällä miehellä oli ollut vaimo monien vuosien ajan, ja tämä oli synnyttänyt hänelle monia lapsia. Mies aikoi ”vaihtaa hänet” (Majahin sanavalinta), mutta piti vaimonsa luonaan, kun tämä suostui luopumaan vuorostaan miehen kanssa. Ibn-i-Majah, osa 3, nro 1914, s. 188.
K82: Miksi Raamattu opettaa, että taivas on läpinäkyvästä materiaalista tehty kiinteä kupoli, jonka yläpuolella on vettä? (Vesi valui ”taivaan ikkunoista” aiheuttaen Nooan tulvan, ja valui sitten oletettavasti levymaisen maapallon reunan yli syvyyteen.)
V: Se ei opeta niin. Miksi väität virheellisesti, että Raamattu puhuu kiinteästä, läpinäkyvästä materiaalista tehdystä kupolista? Nooan tulvan aikaan (jonka ilmeisesti kiistät, vaikka se mainitaan myös Koraanissa) Jumala sai jotenkin valtavan määrän vettä alas maan päälle.
K83: Miksi Raamattu opettaa, että vuohilla syntyy raidallisia jälkeläisiä, jos ne näkevät raitoja juodessaan juomakaukalosta, vaikka moderni genetiikka on kumonnut tämän väitteen?
V: Raamattu opettaa, että Jumala voi tehdä ihmeitä. Vaikka juonittelija Jaakob luuli tämän toimivan luonnollisesti, Jumala teki Jaakobista menestyvän yliluonnollisella tavalla.
K84: Miksi Raamattu kirjaa tieteellisesti mahdottomia tapahtumia tosiasioina? Esimerkiksi luomiskertomus, Nooan tulva, kiinteä kupoli taivaan yllä, maapallo, jota tukee perusta. Miksi evankelinen kirkko on tuottanut ”luomistieteen” selityksiä, jotka ovat täyttä hölynpölyä? Miksi yksikään järkevämmistä yrityksistä sovittaa tiede ja Raamattu yhteen ei kestä tarkempaa tarkastelua?
V: Ensin heitän tämän kysymyksen takaisin muslimeille ja annan sitten vastauksen sekä muslimeille että kristityille. Jos olet muslimi, joka uskoo Nooan vedenpaisumuksen olleen myytti, sinun tulisi julkisesti myöntää, että Koraani ei ole kokonaan totta; siinäkin on myyttejä. Koraani opettaa nimenomaan Nooan vedenpaisumuksesta (ei pelkästään Nooasta) suuroissa 7:64; 10:71–73; 11:44; 19:58 (Nooan mukana kuljetetut); 21:76–77; 23:27; 26:105–120; 29:14 (950 vuotta); 54:9–17
Koraani sanoo, että maailma luotiin kahdeksassa päivässä (sura 41:9–12). Miten muslimi siis vastaisi tähän? Jättämällä ajanjärjestyksen ongelman huomiotta he vastaisivat, että tässä yhteydessä päivä tarkoittaa pitkää ajanjaksoa. No, Raamattu (ei vain kristityt) sanoo samaa. Kaikki kristityt eivät välttämättä usko, että maa olisi vain tuhansia vuosia vanha, etenkään , sillä Psalmi 90:4 ja 2. Pietarin kirje 3:8 osoittavat, että tuhat vuotta Herran edessä on kuin yksi päivä tai yksi yövuoro.
K85: Miten kolminaisuusoppi voi ylipäätään olla totta? Jokainen yritys ymmärtää sitä johtaa ristiriitoihin. Jos se on niin tärkeää, miksi sitä ei opeteta selkeästi Raamatussa? Miksi objektiivinen oppia tutkiva ei voisi päätellä, että kirkko loi sen peittääkseen Raamatun epäjohdonmukaisuudet Kristuksen luonteesta mysteerin verhon taakse?
V: Kolminaisuusoppi on totta, eikä se ole ristiriitainen.
Jumala on Kaikkivaltias, eikä mikään estä Jumalaa olemasta kaksiosainen, kolmiosainen, neliosainen tai viisiosainen. Ei ole kunnioittavaa kysyä, millainen Jumalan pitäisi olla sopiakseen meidän mielipiteeseemme; kysykäämme sen sijaan vain, miten Jumala on itsensä ilmoittanut.
Jumala on ilmoittanut itsensä yhtenä erottamattomana Jumalana, jolla on kolme erillistä osaa. Jos jollain niin yksinkertaisella kuin vuorella voi olla kolme huippua ja yksi juurta, kuinka voimme olettaa, että kolmen osan olemassaolo olisi mahdotonta Kaikkivaltiaalle Jumalalle?
Yhdessä Jumalassa voi olla ”moninaisuutta” ilman, että kyseessä olisi erillisiä jumalia. Jopa Koraanissa, kun Allah puhuu, käytetään sanoja ”me” (Nahnu) ja ”minä”.
Kolminaisuudella ei ole täydellistä vastinetta missään maan päällä, mutta sen ei pitäisi olla yllättävää. Tässä on selkeä raamatullinen todiste kolminaisuudesta.
Raamatussa esiintyy kolmiyhteys: Matteus 28:19; 1. Pietarin kirje 1:2; Efesolaiskirje 2:18; Ilmestyskirja 4:8; 2. Korinttolaiskirje 13:14; Johanneksen evankeliumi 15:26.
On vain yksi Jumala. 5. Mooseksen kirja 4:35–39; 6:4; Jesaja 43:10–2; 44:6,8; 45:5–6,14,21; 46:9; 1. Timoteuksen kirje 1:17; 6:15–16.
Kolme erillistä persoonaa: Matteuksen evankeliumi 3:16–17; Luukkaan evankeliumi 3:21–22; Johanneksen evankeliumi 1:1; 6:38; 14:31; 15:26; 16:28; 17:5; Apostolien teot 5:31–32; Markuksen evankeliumi 10:38–40
Jeesus on Jumala. Johanneksen evankeliumi 1:3; Kolossalaiskirje 1:16–17; Heprealaiskirje 1:6–9; Johanneksen evankeliumi 9:38; 2. Korinttolaiskirje 11:3; Johanneksen evankeliumi 20:28–29; Ilmestyskirja 5:8–9; 22:20
Pyhä Henki on Jumala. Roomalaiskirje 8:9–16; Luukkaan evankeliumi 1:35; 1. Johanneksen kirje 4:12–16; 1. Korinttolaiskirje 3:16 vs. 1. Korinttolaiskirje 6:19; Apostolien teot 5:4;
He ovat yhtäläisiä olemukseltaan, kunniassaan ja arvossaan. Joh. 5:18; 5:23; Kol. 2:9–10; (Jes. 44:6; Ilm. 1:8 vs. Ilm. 1:17–18; 22:13)
He eroavat toisistaan roolissaan ja asemassaan. 1. Korinttolaiskirje 11:3; 1. Korinttolaiskirje 15:25–28; Matteuksen evankeliumi 12:18; Efesolaiskirje 1:3, 17; Johanneksen evankeliumi 1:33; 14:16, 26, 28; Roomalaiskirje 8:26–27.
Muuten, se, että Jeesus on kolminaisuudessa, ei tarkoita, että Jeesus olisi kolmasosa Jumalasta, sen enempää kuin pöydän korkeus on kolmasosa pöydästä.
Kysymys 86: Miksi kirkko sanoo, ettei Jumala luonut pahaa, kun Hän itse väittää tehneensä niin Jesaja 45:7:ssä, Valitusvirret 3:38:ssa ja Aamos 3:6:ssa? (Nykyaikaisissa käännöksissä käytetyistä ilmaisuista huolimatta kyseessä on sama hepreankielinen sana, joka on käännetty sanalla ”paha” lukuisissa muissakin kohdissa. Mutta jopa nykyaikaisten käännösten valossa, miten kristitty voi selittää sen, että Jumala ottaa kunnian ”onnettomuudesta” (NASB), ”murheesta” (NRSV) tai ”katastrofista” (NIV)?
V: Ensinnäkin haluan heittää kysymyksen takaisin muslimeille, ja sitten annan vastauksen, joka tyydyttää muslimeja, kristittyjä ja juutalaisia. Miksi Allah antaisi muslimien tehdä ”pahaa”
Bukhari, osa 3, nro 56, s. 35; osa 4, nro 534, s. 337; osa 6, nro 454, 456, s. 426, 427–428. ”Juoksimme tappamaan sen [käärmeen], mutta se pakeni nopeasti. Profeetta sanoi: ’Se on paennut pahuuttanne, ja tekin olette paenneet sen pahuutta.’” Jos Allah loi kaiken, miksi Hän [väitetysti] loisi pahan silmän?
”Paha silmä on tosiasia.” Bukhari, osa 7, nro 636, s. 427; osa 7, nro 827, s. 538.
Vastaus koostuu kahdesta osasta:
a) Sanalla ”paha”, olipa se sitten hepreaa, arabiaa tai nykyaikaisia kieliä, on kaksi merkitystä: moraalinen pahuus ja fyysinen onnettomuus. Raamatun Jumala ei tee moraalista pahaa, eikä Muhammed myöskään sallinut muslimien tehdä sitä, mitä hän piti moraalisena pahuutena. Jumala aiheutti suoraan ”fyysisen pahan” eli katastrofin, ja muslimit yrittivät tehdä ”fyysistä pahaa” käärmeelle.
b) Moraalisen pahuuden vertauskuvia ovat varjo, reikä tai muu puute. Näillä asioilla ei ole itsenäistä olemassaoloa, vaan ne ovat olemassa loismaisesti. Varjolla ei ole painoa, ainetta, energiaa eikä henkeä, mutta se silti on olemassa; kasvit kuolevat varjossa. Jumala loi kaiken. Jumala loi valon, mutta varjo on olemassa loismaisesti siellä, minne valo ei ulotu. Jumala loi vain valon, Hän ei suoraan luonut pimeyttä, mutta ei ole myöskään toista luojaa, joka olisi luonut pimeyden. Pimeys luotiin valon luomisen sivutuotteena sinne, minne valo ei ulotu. Jumala loi kaiken hyvän; Hän ei ole pahan alkuperäinen aiheuttaja. Mutta ei ollut myöskään toista luojaa, joka olisi luonut pahan. Pikemminkin paha luotiin hyvän luomisen sivutuotteena sinne, missä hyvä estettiin, vääristettiin ja turmeltiin.
Kysymys 87: Miksi kirkko viettää jumalanpalvelusta sunnuntaina, kun seitsemäs päivä on vahvistettu ikuisesti? Sunnuntaijumalanpalvelukselle ei ole raamatullista tukea; se on [väitetysti] katolisen kirkon perinne, jonka protestantit ovat omaksuneet.
V: Raamatussa on tukea päivien vapaudelle, sunnuntaina kokoontumisen käytännölle sekä varhaiskirkon esimerkille.
Raamatullinen tuki:
Heprealaiskirjeen 4:11 osoittaa, että meillä on nykyään erilainen ja parempi lepo. Meidän tulisi omistaa jokainen viikonpäivä Jumalan lepoon.
Kolossalaiskirjeen 2:16:ssa Paavali nuhtelee kolossalaisia siitä, että he jatkavat sapatin viettämistä. Roomalaiskirjeen 14:5 puhuu ilman paheksuntaa kristityistä, jotka pitävät kaikkia päiviä samanarvoisina.
1. Korinttolaiskirjeen 16:2:ssa kerättiin kolehti sunnuntaina.
Esimerkkejä apostolien seuraajista
Justin Martyrin Ensimmäinen puolustuspuhe (kirjoitettu noin vuosina 138–165 jKr.) luku 68.
Barnabaksen kirje (100 jKr.)
Ignatius, apostoli Johanneksen opetuslapsi (110–117 jKr.)
Apostoliset säädökset (2. vuosisata)
Bardesanes (180 jKr.)
Tertullianuksen Apologeticus (200 jKr.)
Aleksandrian Pietari
Haluan kuitenkin antaa toisen, täydentävän vastauksen, joka liittyy islamiin.
Miksi Muhammed määräsi muslimit palvomaan perjantaina eikä sapattina? Ei voi sanoa, että Muhammed olisi ollut tietämätön tästä asiasta tai että juutalaiset, eivätkä Jumala, olisivat ottaneet sapattia käyttöön, sillä Muhammed vahvisti, että Allah antoi juutalaisille lauantain, kristityille sunnuntain ja muslimeille perjantain. Sunan Nasa’i, osa 2, nro 1371, s. 232. Kun osaat vastata siihen, miten muslimit voivat väittää palvovansa Jumalaa rikkoessaan sapatin lakia, silloin voit ymmärtää, miten kristityt voivat väittää palvovansa Jumalaa, koska sapatin laki on kumottu.