< Sufimuslimit

6. heinäkuuta 2013 -versio

Muslimien hadith-kertomuksia lukemalla voisi päätellä, että islam on ensisijaisesti lainalaisuutta, jossa Jeesuksen aikaiset fariseukset olisivat tunteneet olonsa kotoisaksi. Sufilaisuus koostuu lukuisista toisiinsa liittyvistä islamin lahkoista, jotka ovat syntyneet reaktiona tähän rituaaleihin ja käytäntöihin keskittyvään suuntaukseen. Ortodoksinen islam puhuu vain vähän sydämestä ja Jumalan kaipuusta; sufilaisuuden mukaan todellinen usko on sisäistä totuutta, ei ulkoista käytäntöä. Kristinusko puolestaan korostaa sekä sisäisiä että ulkoisia asioita.

Käsittelemme sufien uskomuksia, sufi-johtajia ja sufi-”uskontokuntia” yleisesti, minkä jälkeen keskitymme vertailemaan sufismia kristinuskoon.

Joitakin sufien uskomuksia

Sufismi on aina väittänyt olevansa muslimien uskontoa, mutta sen suhde sunni- ja shiia-islamiin on ollut ongelmallinen. Sufien kirjoituksissa mainitaan kristittyjä, gnostikkoja ja zoroastrialaisia (magi). Nämä sekä intialaiset vaikutteet ovat ilmeisesti vaikuttaneet eri sufi-koulukuntiin. Jotkut sufistit elävät luostarimaista elämää, mikä saattaa osoittaa kristillistä vaikutusta.

Tiukka islamilainen laki ja islamin viisi pilaria ovat kuin ”koulumestari”, jonka suufit sanovat sopivan muille, mutta he ovat jo ylittäneet sen tarpeen. Sen sijaan suufit noudattavat kirjoja, joita muut muslimit eivät noudata.

al-Khidr/Khadir (Vihreä) on kuolematon olento, jonka sufien uskomusten mukaan pystyy uudistamaan nuoruutensa. Khidr voi tappaa ihmisiä ja silti olla syytön. Jotkut sufi-johtajat väittivät, että al-Khidr opetti heitä henkilökohtaisesti.

Bukharin 1. osa, kirja 3, luku 45, nro 124, sivut 90–93 sisältää melko pitkän hadithin al-Khadirista, Mooseksen aikalaisesta, joka oli oppineempi kuin Mooses. Allah näytti Moosekselle, kuinka tavata al-Khadir, ja Mooses pyysi saada oppia häneltä. al-Khadir varoitti Moosesta, ettei tämä ollut tarpeeksi kärsivällinen. Sitten al-Khadir teki kolme asiaa:

1. He pyysivät veneessä olleita miehiä ottamaan heidät kyytiin. Miehistö tunnisti al-Khadirin ja teki niin ilmaiseksi. Al-Khadir veti yhden laudan irti, jotta vene uppoaisi ja merimiehet mahdollisesti hukkuisivat.

2. Kaksikko näki poikia leikkimässä, ja al-Khadir repi yhden pojan pään irti ja tappoi hänet.

3. Jotkut ihmiset kieltäytyivät antamasta ruokaa Moosekselle ja al-Khadirille, ja sen jälkeen al-Khadir korjasi heidän seinänsä, joka oli romahtamaisillaan.

Ihmisen mahdollisuus olla yhtä Jumalan kanssa on sufismin keskeinen uskomus. Siten sufi, joka on ”yhtä Jumalan kanssa”, voitaisiin katsoa itse Allahiksi, koska hän on yhtä Allahin kanssa. Tämä muistuttaa keskiajan harhaoppista kristillistä mystiikkaa, jossa korostettiin kokemusta ja väitettiin, että he itse voisivat olla Jumala.

Etsiminen ja kokeminen ovat sufismin keskeisiä teemoja. Tyydyttämättömän nälän ja tyytyväisyyden katsotaan olevan lahja, ja sufi elää tämän päivän puolesta. Jumalan etsimistä verrataan ystävyyden, viinin, humalan ja laittoman seksin etsimiseen.

Sufien salainen tieto: ”Herruudella on salaisuus, joka, jos se paljastettaisiin, tuhoaisi profeetallisuuden; ja profeetallisuudella on salaisuus, joka, jos se paljastettaisiin, mitätöisi tiedon, ja gnostikoilla on salaisuus, joka, jos Jumala sen paljastaisi, tekisi laista tyhjän.” Lähde: al-Tustari (k. 896 jKr.) (Fazlur Rahman, Islam, 2. painos, s. 142). ”Salaisuus”, jonka vuoksi muut muslimit saattaisivat tappaa sufit, jos he tietäisivät siitä, on se, että sufit uskovat jumalallisen olevan heidän sisällään, jolloin heitä voidaan pitää osana Allahia.

Salailu (taqiyya) on keino, jolla monet ghulat-lahkot – ei pelkästään sufistit – selviävät ortodoksisessa muslimimaailmassa. Salailu on oppi, jonka mukaan on sallittua valehdella omista uskomuksistaan ja käytännöistään välttääkseen uskonnollista vainoa. Esimerkiksi anihilaatio-opetukset selitetään Rahmanin (s. 135) mukaan ”vastuuttomiksi” lausumiksi, jotka on lausuttu ”huumaantuneessa tilassa”. Ensimmäiset muslimit harjoittivat salailua Mekassa Bukharin teoksen 9. osan 83. kirjan 1. luvun nro 5 sivulla 3 olevan kohdan mukaan: ”…Muistakaa, että tekin salasitte uskonne (islamin) aiemmin Mekassa.”

Kipu on osa sufismia. He sanovat, että jos kipu tuo jonkun lähemmäksi Jumalaa, kipu on hyvää. Siksi jotkut sufistit ”ruoskivat” itseään piiskoilla verottaakseen selkänsä ja aiheuttaakseen kipua, koska he uskovat Allahin haluavan heidän tekevän niin.

Palvonta (katolisen termin mukaan) on yleistä sekä sufismissa että shiialaisessa islamissa. Joidenkin sufien mukaan Muhammed oli alkuperäinen valo olemassaolonsa alkuvaiheessa, ja maailmankaikkeus pyörii joidenkin sufi-pyhimysten ympärillä.

Sufikokemuksen vaiheet

Noin vuodesta 859 jKr. lähtien, sufismin varhaisimmista ajoista lähtien, vaiheet (joita kutsutaan maqamatiksi), joita sufien sanotaan kokevan, ovat olleet yksi keskeisistä uskomuksista. Nämä vaihtelevat lahkon mukaan, mutta tässä on tyypillinen järjestys.

1. Katumus synneistä ja maallisesta elämästä

2. Maailmallisten halujen pidättäytyminen.

3. Kärsivällisyys odotettaessa Jumalan kokemista

4. Kiitollisuus siitä, että saa olla olemassa Jumalan luona

5. Luottamus Jumalaan

6. Ilo jumalallisen kokemisesta

7. Itsen uppoutuminen jumalallisuuteen

8. Monet opettavat itsen katoamista jumalallisuudessa

Katumus: Kun Koraani kehottaa luottamaan Jumalaan, sufistit rinnastavat sen maailmasta luopumiseen.

Ilo tai huumaava kokemus on sufismin tunnusmerkki. Joillekin tämä tarkoittaa vain emotionaalista kokemusta. Tätä verrataan usein viinistä juopumiseen, ja jotkut sufit juovatkin viiniä ja juopuvat. Sufit voivat perustella uskontonsa lukuisat viittaukset viiniin ja jopa kapakoihin sillä, että ne ovat vertauskuvia hengellisestä ekstaasista. Loppujen lopuksi jopa hadithit kertovat, että muslimit juovat viiniä taivaassa. Monet heistä kuitenkin uskovat, että myös alkoholin juominen on sallittua. Muutamat sufi-lahkot polttavat hasista osana uskontoaan, mutta suurin osa ei tee niin.

Absorptio/tuhoaminen (fana’) on oppi, jonka mukaan ihmisen ominaisuudet korvataan jumalallisilla. Tätä opetti Abu Yazid al-Bistami (k. 874/877 jKr.). Joitakin hänen varsin yllättäviä lausuntojaan ovat:

”Ylistys minulle; kuinka suuri onkaan majesteettisuuteni”

”Minä olen teidän Herranne.”

”Lippuni on suurempi kuin Muhammadin.”

Sufien johtajat

Vaikka emme tiedä varmuudella sanan ”sufi” alkuperää, se todennäköisesti juontuu sanasta suf, joka tarkoittaa villaa. Tässä on joitakin tunnetuimpia johtajia.

Rabi’a/Rabiah al-’Adawiya (kuollut vuonna 801 jKr.) oli yksi harvoista naispuolisista muslimien uskonnonopettajista.

Harith al-Nuhasibi (kuollut 857 jKr.) kääntyi rationalistisesta islamista

Egyptiläinen Dhu’l-Nun (kuollut 859 jKr.) määritteli sufismin vaiheet.

Al-Hakim al-Tirmidhi (kuollut 898 jKr.) Hänellä ei ole sukulaisuussuhdetta hadith-kertomuksia keränneeseen Tirmidhiin

Bagdadilainen Junayd (k. 910/911 jKr.) oli ”raittiinen sufi”, joka kiisti täydellisen sulautumisen Jumalaan.

Al-Hallaj (Husain al-Mansur) opetti ihmisyyden korvaamista jumalallisuudella ja samaistui Jumalaan. Hän opetti myös, että hajj-pyhiinvaellukselle voi lähteä pelkästään hengessä. Vuonna 922 jKr. hänet ruoskittiin, silvottiin julkisesti, ripustettiin ripustimeen, mestattiin ja lopuksi hänen ruumiinsa poltettiin. Ortodoksiset muslimit olivat ilmeisesti tyytymättömiä häneen.

Farabissa Turkistanissa syntynyt Abu Nasr al-Farabi (870–950 jKr.) oli kuuluisa uusplatonistinen filosofi ja sufi. Hän opetti Jumalasta liikkumattomana liikkeellepanijana ja tutustutti monet Aristoteleen ajatteluun.

Al-Ghazali (1058–1111 jKr.) oli aluksi skeptikko, ennen kuin hänestä tuli sufi. Hän palasi opettamaan vuonna 1106, viisi vuotta ennen kuolemaansa. Al-Ghazali vastusti uusplatonistisen ajattelun vaikutusta islamissa ja suosi pikemminkin aristoteelista logiikkaa. Hän kirjoitti teoksen Uskonnollisten tieteiden elvyttäminen, jossa hän käsitteli rituaaleja, yhteiskunnallisia tapoja, helvettiin johtavia paheita ja paratiisiin johtavia hyveitä. Hänellä oli keskeinen rooli sufismin hyväksynnän saavuttamisessa sunnien keskuudessa.

Khararas oli sufi, joka vastusti itsensä kieltämistä ja opetti oppia ”jatkumisesta” Jumalan kanssa, itsensä takaisin löytämisestä. Rauha ja eheys Jumalan velvollisuuksien täyttämiseksi

Maulana Jalal-uddin Rumi (Mohammed ben Mohammed bin Husain al-Balkhi) (syntynyt vuonna 1207 Balkhissa Afganistanissa ja kasvanut Rumissa, Turkissa) kuoli vuonna 1273 jKr. Hän kirjoitti yhden suosituimmista sufismia käsittelevistä teoskokonaisuuksista ja perusti Mevleviye/Maulawiya-sufi-veljeskunnan. Emme aio käsitellä Rumia tässä, sillä hänestä on olemassa kokonainen tutkielma.

Sufi-veljeskunnat tai ”polut”

Sufit liitettiin joihinkin berberiliikkeisiin sekä Afrikassa eurooppalaisia vastaan taisteleviin muslimeihin. Monet janitsaarit olivat sufeja, ja sufeja on sekä sunni- että shiialaisessa islamissa. Islam-tutkija Fazlur Rahmanin teoksen Islam (s. 157) mukaan sufi-lahkojen määrä on erittäin suuri. Tässä on muutamia tärkeimpiä lahkoja.

Qadiriya-lahkon perusti entinen hanbalilainen ’Abd al-Qadir al-Gilani, s. 1077 jKr. Se on yksi vanhimmista, suurimmista ja rauhallisimmista lahkoista. He lausuvat: ”Pyydän anteeksiantoa Mahtavalta Jumalalta. Kunnia olkoon Jumalalle, oi Jumala! Siunatkoon Jumala mestarimme Muhammadia, hänen perhettään ja seuralaisiaan.” (100 kertaa), ”Ei ole muuta jumalaa kuin Allah.” (500 kertaa) (Rahman, s. 160)

Mevleviye/Maulawiya-veljeskunnan perusti Jalal al-Din Rumi (k. 1273). Fazlur Rahmanin mukaan tämä on turkkilaisten sufien tärkein kaupunkilainen veljeskunta. Sitä ei pidä sekoittaa Mawlaniya-veljeskuntaan, jota turkkilaiset ovat vainonneet vuodesta 1925 lähtien.

Intialaisen Chishtiya/Cishtiyya-veljeskunnan perusti Mu’an al-Din Chishi (1141–1236 jKr.). He tekevät pyhiinvaelluksia hänen haudalleen, kuten teki myös Intian keisari Akbar. He ovat pasifisteja, jotka eroavat monista muslimeista siinä, että he pitävät kostoa vääränä. Toisin kuin monet sufistit, he eivät usko teeskentelyyn. Vaikka suurin osa muslimeista haluaa islamilaisen valtion, he uskovat, ettei heidän tule sekaantua hallintoon. Tämä pätee huolimatta lukuisista sunni-haditheista, jotka käsittelevät islamilaista hallintoa. He harjoittavat hengityksen säätelyä, kuten joogitkin. Heidän pääteoksensa on ”Awaif al-Ma-arif”.

Keski-Aasian Khwajagan-veljeskunta synnytti Yasawiya-veljeskunnan, joka on vanhin turkkilainen veljeskunta. Bukharasta kotoisin ollut Baha’ al-Din (k. 1389 jKr.) oli Khwajagan-veljeskunnan jäsen, joka erosi siitä ja perusti Naqshbandiya-veljeskunnan Intiassa. He kuitenkin väittivät, että heidän veljeskuntansa juuret ulottuivat Abu Bakriin, mikä osoittaa, että he pitävät itseään sunneina.

Persialaisen Subhawardiya-veljeskunnan perusti 'Umar al-Suhrawardi (k. 1236). Se väittää polveutuvansa itse asiassa kalifi 'Umarista, joten sekin kuuluu sunnien leiriin. Sitä esiintyy Intiassa, Pakistanissa ja Afganistanissa.

Rifa’iya-veljeskunnan perusti Ahmad al-Rifa’i (k. 1182). Se toimii Turkissa, Egyptissä ja Kaakkois-Aasiassa.

Sa’diya/Jibawiya-lahkon perustajana pidetään Sa’d al-Dinia (k. 1300 Damaskoksessa).

Sanusiya-veljeskunta erottuu 60 000 valon opistaan. Sen valoon kohdistuva painotus muistuttaa joitakin gnostilaisia opetuksia.

Afrikassa toimiva Tijaniya-veljeskunta perustettiin noin vuonna 1781 Fezissä Ahmad al-Tijanin (k. 1815 jKr.) toimesta. Se juontuu persialaisesta Khalwati/Khalwatiya-veljeskunnasta, jonka perusti 'Umar al-Khalwati (k. 1398). Tämä järjestö toimii Turkissa, Egyptissä ja Luoteis-Afrikassa. Järjestö on peräisin Shadhili-järjestöstä. Shadhiliya-järjestöstä syntyi vuonna 1847 Madoniyya-järjestö, joka oli Sanusiya-järjestön kilpailija.

Muita erikoisia järjestöjä

Bektashi/Bektashiya-veljeskunta syntyi Yawawiya-veljeskunnasta, joka puolestaan oli peräisin Khwajagan-veljeskunnasta. Siinä on elementtejä shamanismista, shiialaisesta islamista sekä jonkin verran kristinuskon vaikutusta. Se oli janitsaarien keskuudessa suosittu islamin lahko, ja se on säilynyt nykypäivään asti Albaniassa. He uskovat Allahin, Muhammedin ja Alin muodostamaan ”kolminaisuuteen”. He juhlivat uusia jäseniä (alkoholipitoisella) viinillä, leivällä ja juustolla.

Qalanders/Kalenders oli sufilahko, joka ei ollut varsinaisesti sidottu islamiin ja jossa oli monia islamia edeltäviä opetuksia. He kapinoivat turkkilaisia vastaan vuosina 1526–1527. Hafezin Divanissa heistä puhutaan kielteisesti.

Ma-Ming Hsin perusti 1700-luvun lopulla sufi-veljeskunnan Kiinassa.

Murciasta (Espanjasta) kotoisin oleva Ibn el/al-Arabi perusti panteistisen järjestön, jonka mukaan kaikki on osa Jumalaa. Yksi harvoista naisjohtajista oli hänen sufi-opettajansa Fatima bint Waliyya (The Sufis, s. 159).

Kokemuksen on kohdistuttava oikeaan Jumalaan

Koraanin mukaan Muhammedilla oli mystisiä kokemuksia. Vaikka useimmat muslimit ajattelevat, ettei kenelläkään muulla tule olla tällaista mystistä suhdetta, sufien mielestä myös heidän tulisi kokea näitä mystisiä kokemuksia. Kun ei-sufilainen islam keskustelee Jumalasta, sufit haluavat etsiä kokemusta Jumalasta.

Kokemus, joka on ristiriidassa Jumalan ilmoituksen kanssa, on harhaanjohtava kokemus. Palvonta ja rukous eivät ole välttämättä hyviä; se riippuu palvonnan ja rukouksen kohteesta. Muslimit ovat kristittyjen kanssa samaa mieltä siitä, että Mooses, Daavid, Jeesus ja muut välittivät meille viestejä Jumalalta. Jos emme noudata sitä, mitä Jumala on ilmoittanut, emme seuraa Jumalaa. Jeesus sanoi: ”…Jos joku rakastaa Minua, hän pitää Minun sanani. Isäni rakastaa häntä, ja Me tulemme hänen luokseen ja teemme kodin hänen luonaan. Joka ei rakasta Minua, se ei noudata Minun sanojani. Sana, jonka kuulette, ei ole Minun omaani, vaan se on Isältä, joka on Minut lähettänyt. Kaiken tämän olen puhunut teille, kun olen vielä teidän kanssanne. Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä lähettää Minun nimessäni, opettaa teille kaiken ja muistuttaa teitä kaikesta, mitä olen teille sanonut. Rauhan minä jätän teille; minun rauhani minä annan teille. En anna teille niin kuin maailma antaa. ” (Joh. 14:23–27a) – käsikirjoituksissa p66 n. 125–150 jKr. ja p75 175–255 jKr.

Onko kaikkien uskontojen päämäärä toiminta vai mietiskely? Käytännön vastaus on erilainen sufismin ja muun islamin välillä. Kristinuskolla on kolmas vastaus: todellisen uskonnon päämäärä on Jumala. Kristinuskoon kuuluu toimintaa, mietiskelyä ja uskoa, mutta sen keskiössä on ennen kaikkea Jumalan miellyttäminen. Se ei ole pelkästään sääntöjen noudattamista, eikä se ole pelkästään kokemusten etsimistä.

Valtavirran muslimien reaktiot sufismiin

Sura 42:51 sanoo: ”Ei sovi ihmiselle, että Jumala puhuisi hänelle muuten kuin inspiraation kautta, verhon takaa tai lähettämällä sanansaattajan paljastamaan Jumalan luvalla sen, mitä Jumala tahtoo: sillä Hän on Korkein, Viisain.” Sura 42:51

Reaktioita sufismiin ovat suvaitsevaisuus, vastustaminen ja teloitus. On olemassa selvästi väärennetty anti-sufi-hadith. Toisaalta monet ei-sufi-muslimit tuntevat sufismin ja kunnioittavat sitä sekä lukevat sufien runoutta. Varhaiset sufit, kuten al-Hallaj, julistivat avoimesti olevansa Jumala; al-Hallaj teloitettiin ja hänen ruumiinsa silvottiin. Myöhemmät sufit, kuten Rumi, puhuvat edelleen suosiollisesti al-Hallajista, mukaan lukien tämän kuuluisan lauseen ”Ylistys minulle”.

Sufit joutuivat vainon kohteeksi Iranissa Khomeinin hallinnon aikana, mutta myös monet sunnit vainosivat heitä. Toiset suhtautuivat sufiin suvaitsevaisesti, ja monet ottomaanien armeijan sotilaista olivat sufeja.

Sufismin ja kristinuskon vertailu

Sufismi on islamin sivujuonne, mutta sufit arvostavat Jeesuksen opetuksia enemmän kuin useimmat muslimit. Äärimmäisenä esimerkkinä voidaan mainita Nihmatullahi-veljeskunnan sufi-mestari Javad Nurkhbhshin kirja *Jeesus sufien silmissä*, jossa todetaan, että sufit katsovat Jeesusta paljon enemmän kuin Muhammedia inspiraation, ohjauksen ja esikuvan lähteenä! Useimmat sufistit eivät kuitenkaan sanoisi näin, eivätkä kaikki sufistit tunnusta, että Jeesus olisi mitenkään jumalallisempi kuin kukaan muu.

Voisi yrittää verrata sufi-islamia kristinuskoon, koska molemmat keskittyvät kokemukseen. Viitteet ovat lopussa, jotta voit kokeilla, pystytkö arvaamaan, mikä on mikä.

Keskeinen painopiste

”Oi Herra, meidän Herramme, kuinka majesteettinen on sinun nimesi koko maassa!” (Psalmi 8:1, Daavid puhuu)

”Minä olen hyvin säilynyt taulu.” Tämä on mielenkiintoista, sillä suura 85:20–22 sanoo, että juuri Koraani on säilytetty taululla [taivaassa].

”Sanoin ***:lle: ’Sinä olet minun Herrani; minulla ei ole mitään hyvää ilman Sinua.’” (Psalmi 16:2; *** tarkoittaa Herraa)

Hän sanoi myös: ”Näin ***:n kävelevän ympärilläni.” Jumalasta sanotaan: ”Sinun kuuliaisuutesi minua kohtaan on suurempi kuin minun kuuliaisuuteni Sinua kohtaan.” ***:t ovat ”Ka’aba”

(Sanonut Bayazid Bestami (kuollut 874/877 jKr.) ja lainattu teoksesta The Essential Rumi, s. 288.)

”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Aivan kuten mikään oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viiniköynnöksessä, niin tekään ette voi kantaa hedelmää, ellette pysy minussa. Minä olen viiniköynnös ja te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja minä hänessä, kantaa runsaasti hedelmää. Sillä ilman minua ette voi tehdä mitään.” Jeesus Johanneksen evankeliumissa 15:1:4–6

Käsitys itsestämme

”Älkää tehkö mitään itsekkäästä kunnianhimosta tai turhasta ylpeydestä, vaan pitäkää nöyryydessä toisia tärkeämpinä kuin itseänne. Jokainen teistä älköön katsoko vain omaa etuaan, vaan myös toisten etua. Olkoon teissä sama mieli, joka oli myös ***:ssa” (Paavali puhuu Filippiläiskirjeen 2:3–5a:ssa. *** on Kristus Jeesus.)

”Ylistys minulle… Kuinka suuri on minun majesteettisuuteni/kirkkauteni… Minä olen teidän Herranne… Minun lippuni on suurempi kuin ***:n.” (Bestami, kuollut 874/877. *** on Muhammed.)

Etsiminen

”Koko sydämestäni olen etsinyt Sinua; älä anna minun harhautua käskyistäsi. Olen kätkenyt sanasi sydämeeni, jotta en tekisi syntiä Sinua vastaan.” Psalmi 119:10–11

”Oi Jumala, Sinä olet minun Jumalani. Minä etsin Sinua hartaasti; sieluni janoaa Sinua. Ruumiini kaipaa Sinua kuivassa ja väsyneessä maassa, jossa ei ole vettä.” (Psalmi 63:1. Daavid puhuu Juudan autiomaasta.)

”Tämä juopumus alkoi jossain toisessa kapakassa. Kun palaan takaisin sinne, olen täysin selvä. Sillä välin olen kuin lintu toiselta mantereelta, istuen tässä lintuhuoneessa.” (Safa-antologiasta, otettu teoksesta The Essential Rumi, s. 2)

”Näytä minulle tiesi, oi ***; opeta minulle polkujasi. Johdata minua totuudessasi ja opeta minua, sillä Sinä olet minun pelastukseni Jumala; koko päivän minä odotan Sinua. Muista, oi ***, armosi ja rakastava uskollisuutesi, sillä ne ovat sukupolvesta sukupolveen. ” Psalmi 25:4–6 (Daavid puhuu. *** tarkoittaa Herraa)

Rukous ja mietiskely

”Kuule minun huutoni, minun Kuningas ja Jumalani, sillä Sinulle minä rukoilen. Aamulla, oi Herra, Sinä kuulet ääneni; aamunkoitteessa esitän pyyntöni Sinun edessäsi ja odotan toiveikkaana.” (Psalmi 5:2-3 Daavid puhuu)

”Olkoot minun suuni sanat ja sydämeni mietiskely sinulle mieluisat, oi Herra, minun kallioni ja minun ***” (Psalmi19:14 . *** on Vapahtaja.)

”*** sai ***:lta salaisen opetuksen ja käskyn olla kertomatta sitä, joten hän kuiskasi sen kaivon suuhun. Joskus ei ole ketään, jolle puhua. Sinun on vain lähdettävä matkaan yksin.” Ensimmäinen *** on ’Ali, ja toinen *** on Muhammed. (Mathnawi 4:275–486, otettu teoksesta The Essential Rumi, s. 195)

Viinin metaforat

”Olet täyttänyt sydämeni suuremmalla ilolla kuin silloin, kun heidän [muiden] vilja ja uusi viini ovat runsaat.” (Ps 4:7)

”Minä olen viininjuoja, viini ja viinitarjoilija” (sanoi Bestami, joka kuoli vuonna 874/877 jKr.) teoksesta The Essential Rumi, s. 288)

”Älkää juopuko viinistä, joka johtaa holtittomaan käyttäytymiseen. Sen sijaan täyttykää Hengellä.” Efesolaiskirje 5:18

”Onnellinen on pääni: ja ääneen huudan, sanoen: ’Elämän tuulahdusta maljasta etsin.’ Viinipäihtymyksen kasvoilla ei istu ankaruuden synkkyys. Khirkan oppilas, sakkajuoja, mieleltään iloinen, minä olen. … Viini, tuo se, ***:n päätöksellä, alas puhtaasta sydämestä, jotta voin pestä tekopyhyyden pölyn maljan armolla.” (Hafezin Divan, s. 399. *** on Hafiz, runoilijan lempinimi.

Ruokaa ja antamista kuvaavat metaforat

”Sieluni on tyydyttynyt kuin rikkaimmista ruoista; iloisin huulin suuni ylistää Sinua.” (Psalmi 63:5)

Eräs *** koputti talon oveen pyytääkseen palaa kuivaa tai kosteaa leipää – sillä ei ollut väliä.

”Tämä ei ole leipomo”, sanoi omistaja.

”Onko teillä sitten ehkä vähän rustoa?”

”Näyttääkö tämä lihakaupalta?”

”Vähän jauhoja?”

”Kuuletko myllynkiven äänen?”

”Vettä?”

"Tämä ei ole kaivo."

Mitä tahansa *** pyysikin, mies vitsaili väsyneesti ja kieltäytyi antamasta hänelle mitään.

Lopulta *** juoksi taloon, nosti kaapunsa ylös ja kyykistyi ikään kuin aikomuksenaan [käydä vessassa]

”Hei, hei!”

”Hiljaa, surullinen mies. Autio paikka on hyvä paikka helpottaa itseään, ja koska täällä ei ole elävää olentoa eikä elinkeinoja, se tarvitsee lannoitusta.”

(The Essential Rumi, s. 116–117, teoksesta Mathnawi 6:1250–1257) *** on dervissi.

Sufilaisuuden uskonnolliset kirjat

’al-hikam (Viisaita sanontoja), kokoaja Ibn ’Ata’ Allah (k. 1309)

Mathnawi/Mesnevi – Ruminin kuusi kirjaa, joissa on 30 000–40 000 säettä (1258–1273 jKr.)

Hafezin Divan – Persialaisessa runoudessa on noin kaksitoista päätyylilajia, ja Hafez erottuu yhtenä niistä ”Shakespearena”.

Viitteitä sufismista

Shah, Idries. The Sufis. Anchor Books 1971, 451 sivua.

McCurry, Don. Introduction to Islam: Sufism -kasetti

Rahman, Fazlur. Islam, 2. painos. University of Chicago Press, 1979.